The Hunger Games
(Suomessa ”Nälkäpeli”) sijoittuu
tulevaisuuden dystopiaan, jonka vuosittaisessa tositv-tapahtumassa teinit
taistelevat suljetulla alueella kunnes vain yksi on jäljellä hengissä. Mukaan
joutuvat ”tribuutit” arvotaan eri alueilta ja elokuvan päähenkilö on nuori
nainen, joka lähtee vapaaehtoisena pikkusiskonsa sijasta koittamaan onneaan
tähän brutaaliin peliin.
The Hunger Games
perustuu Suzanne Collinsin samannimiseen
romaaniin ja vaikka kirjailija onkin kertonut koskettavan tarinan kirjansa
taustoista, en voi olla pitämättä tätä halpana kopiona Battle Royal-elokuvasta. The
Hunger Gamesin pääosaa esittävä Jennifer
Lawrence tekee hienon roolisuorituksen sosiaalisesti avuttomana Katniss Everdeeninä, mutta
valitettavasti monet muut näyttelijät ovat luokkaa huonompia. Elokuvan henkilöhahmot
ovat joko elottoman oloisia tai täysin ylilyötyjä sirkuspellejä ja niihin
samaistuminen on hankalaa ellei mahdotonta. Tarina on yllätyksetön ja tylsä ja
koko elokuva on tunnin liian pitkä. Ponneton juoni kulkee omaa hiljaista
rataansa katsojan odottaessa kaikkien arvaamaa lopputulosta samalla kun Twilight-sarjaa muistuttava romanttinen sivujuonne
onnistutaan jättämään ilman ratkaisua. Musiikit ja lavastus ovat
mitäänsanomattomia ja elokuvan masentava tunnelma ei luo haluttua sisäistä ahdistusta
katsojassa vaan lähinnä nukuttaa.
The Hunger Games ei
tarjoa mitään, jota esikuvansa ei olisi jo tehnyt paremmin. Tavoiteltua
eeppisyyttä ei saavuteta ja katsottavaksi jää pitkäveteinen selviytymistarina,
jossa tapetaan nuoria Hollywoodille
sopivalla epäsovinnaisuudella ilman, että se oikeastaan herättää sellaista
inhoa, jota lasten tappamisen pitäisi. Toivoa sopii, että jo tekeillä oleva
jatko-osa on parempi. Kirjaa lukemattomana voisin kuvitella, että tämä räpellys
ei tee sille kunniaa sillä elokuvan maailma sinällään on ihan mielenkiintoisen
oloinen.
5 / 10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti