Iron Sky (2012)

Suomalaisen elokuvaosaamisen hypetetty taidonnäyte Iron Sky on positiivinen yllätys. Syynä ei ole se, että elokuva olisi kovin erikoinen vaan jotenkin kaiken ennakkorummutuksen jälkeen olin varautunut jo kaikkein pahimpaan.

Konsepti on kekseliäs, mutta lopullinen juoni jää jotenkin ponnettomaksi. Näyttelijäsuoritukset ovat hyviä ja efektit kansainvälistä tasoa, mutta samojen tuottajien edellisen elokuvan Star Wreckin pohjalta olin odottanut hieman enemmän huumoria. Iron Sky on kuitenkin hyvä osoitus siitä, että muuallakin kuin Hollywoodissa osataan tehdä elokuvia.

Henkilöhahmot ovat jotenkin latteita, monet niistä tarkoituksellisen karikatyyrisiä, mutta sen vastapainona olisi mielellään nähnyt niitä uusia vitsejä. Viihdyttävä tämä on vaikka suomalaisuuden unohtaisi, mutta Iron Sky ei aiheuttanut lopulta samanlaista halua katsoa elokuva heti uudestaan kuin Star Wreck.

7 / 10

IMDB

John Carter (2012)

Edgar Rice Burroughsin Mars-sarjaan perustuva John Carter on Disneyn tuottama seikkailufantasia, jossa entinen etelävaltioiden sotilas päätyy Marsiin ja keskelle sen valtataisteluja. Tarjolla on hetkistä menoa ja mielikuvituksellisia paikkoja ja olentoja. Jollain tavalla tästä tulee mieleen Muumio-elokuvasarja ja Prince of Persia: The Sands of Time.

John Carterin juoni etenee melko vauhdikkaasti ja varsinkin alussa joutuu keskittymään pysyäkseen kärryillä kaikkien uusien osapuolten pyörteissä. Isolla rahalla tuotetut efektit, CGI-hahmot ja taustamusiikki toimivat, koska niihin ei oikeastaan kiinnitä mitään huomiota. Näyttelijät eivät ole huonoja, mutta toisaalta myöskään loistavia suorituksia ei ole tarjolla. Alun lievän haparoinnin jälkeen tarinaan pääsee sisälle ja henkilöhahmoihin saadaan edes hitunen materiaa.

John Carter ei ole mitenkään erityinen elokuva eikä se saavuta haettuja eeppisiä mittasuhteita, koska liian paljon on tungettu liian lyhyeen aikaan. John Carter on elokuva, jossa ei ole varsinaisesti mitään poikkeuksellista, mutta ei myöskään suuria puutteita. Tämä on tasapaksua kesäviihdettä, joka paranee loppua kohti mutta ei missään vaiheessa säväytä.

7 / 10

IMDB

Kerro, kerro kuvastin / Mirror Mirror (2012)

Mirror Mirror (Suomessa ”Kerro, kerro kuvastin”) on Julia Robertsin tähdittämä uusintaversio vanhasta ”Lumikki ja seitsemän kääpiötä” –sadusta. Tällä kertaa käsikirjoituksen kanssa on otettu aika paljon vapauksia ja lopputulos onkin varsinainen sekamelska kaikkea. Kokonaisuus on tyyliltään ja tasoltaan kuin Disney-elokuvat, eivät ne hyvät piirretyt vaan ne teennäiset ja onnettomat 90-luvun räpellykset, joissa on oikeita ihmisiä.

Mirror Mirror sisältää hienoja pukuja, mutta siihen kehut oikeastaan loppuivatkin. Tarina on tylsä ja ennalta-arvattava kaikista muutoksista huolimatta, erikoistehosteet ja lavasteet näyttävät lasten tekemiltä ja esiintyjät joko ylinäyttelevät tai ovat ilmeettömiä, joskus jopa molempia samaan aikaan. Vitsit ovat väkisin väännettyjä ja koko elokuvalta puuttuu sen olemassaolon tarkoitus. Mirror Mirror voi ehkä toimia teinityttöihin, mutta muille tätä tylsyyttä ei voi suositella.

4 / 10

IMDB

The Raid Redemption (2011)

The Raid Redemption (alkuperäinen nimi “Serbuan maut”) on walesilaisen ohjaajan Gareth Evansin Indonesiassa tuotettu toimintaelokuva SWAT-tiimistä, joka lähtee tyhjentämään gansterien hallussa olevaa kerrostaloa.

Tarjolla on tuhtia toimintaa, jossa ihmisiä vedetään kylmäksi tavalla jos toisellakin. Luvassa on aseita, puukkoja ja hemmetisti silat-kamppailulajia. Juonen tilalla tässä elokuvassa on kasa kliseitä, mutta eipä näitä kukaan varmaan juonen takia katsokaan. Samalla voidaan unohtaa sellaiset sivuseikat kuin näyttelijäsuoritukset ja henkilöhahmot.

The Raid Redemption tarjoilee kuitenkin tiukkaa actionia ja hyviä koregrafioita, joita pystyy jopa seuraamaan. Esiintyjät ovat huippuluokkaa oman lajinsa hallinnassa ja tällä kertaa sehän riittää. Kuten juhlissa, myös tässä elokuvassa pidot paranevat kun väki vähenee ja lopulta tarina nivoutuu melkein kasaan. Jos haluat nähdä elokuvan, älä katso tätä. Jos haluat nähdä hienosti toteutetun ja tuoreen oloisen puolentoista tunnin turpaanvetosession, tämä on sinulle.

6 / 10

IMDB

Barbarella (1968)

Nuoren Jane Fondan tähdittämä Barbarella on erikoinen elokuva. Nuori nainen, jolla on hyvin korostunut seksuaalisuus, lähtee etsimään hallituksen pyynnöstä Durand Durand-nimistä kadonnutta tiedemiestä. Barbarella on kuin LSD-höyryinen gonzopornoleffa ilman varsinaista pornoa. On vaikea sanoa, onko se camp-huumoria vai muuten vain huono. Ehkä molempia.

Barbarellan lavastus ja musiikit ovat psykedeeliset eivätkä aina kovin onnistuneet; lounge-tyyppinen musiikki ei tunnu oikein sopivan intensiivisempiin kohtauksiin. Asusteet ovat 60-luvun futurismia, jossa naiset kulkevat provosoivissa vaatteissa, jos niitä nyt sellaisiksi voi kutsua. Henkilöhahmot ovat stereotyyppisiä eikä niissä tai näyttelijäsuorituksissa ole minkäänlaista syvyyttä. Barbarella itse on kuin dominaksi puettu nukke, kaunis kuin barbie ja päässä saman verran täytettä.

Mielikuvitusta on kyllä käytetty tähän tekeleeseen, mutta jotenkin Barbarella on kärsinyt ajan hampaissa. Tätä ei voi suositella kuin camp-huumorin ystäville ja niille, jotka haluavat itse nähdä, mistä kulttimaineeseen nousseessa elokuvassa oikein on kyse.

5 / 10

IMDB

Isänmaan puolesta / Homeland (2011) -sarja, 1. tuotantokausi / Season 1

Claire Danesin ja Damian Lewisin tähdittämä Homeland (Suomessa "Isänmaan puolesta") kertoo kahdeksan vuotta kadoksissa olleesta Yhdysvaltojen sotilaasta, joka palaa yllättäen kotiin, ja nuoresta CIA:n agentista, joka epäilee miestä heti terroristiksi. Tästä alkaa kissa ja hiiri -leikki, jossa omien ongelmiensa kanssa painiva nuori nainen jahtaa uuteen tilanteeseensa sopeutumisen kanssa kamppailevaa mahdollista turvallisuusuhkaa välillä epäilyttävinkin keinoin.

Homeland rakentuu muutamien hyvin käsikirjoitettujen ja inhimillisten oloisten henkilöiden varaan ja alun rauhallisuuden jälkeen näyttelijät pääsevät tuomaan esille oikeat taitonsa. Tarina etenee mukavalla tahdilla ja sarjassa on todellista imua. Tyyliltään Homeland ei ole lähelläkään terroristeista muistettua 24-sarjaa eikä oikeastaan muitakaan poliisi- tai agenttisarjoja. Perinteisiä kliseitä sarjassa on melko vähän ja tarinasta tuodaan esille molempien osapuolien näkemys alleviivaamatta katsojalle, kumpi on oikeassa.

Homeland on hienosti viimeistelty kokonaisuus ja kaikkiaan erittäin hyvä sarja, jossa tarina ei palvele toimintaa vaan päinvastoin. Tätä on helppo suositella.

10 / 10

Isänmaan puolesta / Homeland -sarjan 2. tuotantokauden arvostelu


IMDB

In Time (2011)

In Time sci-fi –elokuva kertoo ankeasta yhteiskunnasta, jossa ihmisillä on parasta ennen –päivä ja valuuttana toimii elinaika. Kaikessa synkkyydessään tämä maailma voisi olla vanhojen legendojen kuten Philip K. Dickin kirjoittama. Elokuvan toteutus jää lopulta valitettavan pintapuoliseksi suhteessa tuoreeseen ideaan. Sopivaa tahtia etenevä, joskin melko yllätyksetön juoni pitää kuitenkin mielenkiinnon yllä. Mistään ei oikeastaan voi valittaa, mutta elokuva ei saavuta koko potentiaaliaan. Osittain tämä johtuu melko värittömistä henkilöistä ja näyttelijäsuorituksista. Annetuissa pisteissä näkyy hyvä idea.

7 / 10  

IMDB

Machine Gun Preacher (2011)

Machine Gun Preacher ei nimestään huolimatta ole toimintaelokuva. Se on tositapahtumiin pohjautuva kertomus Sam Childersista, miehestä joka löysi rappiolliselle elämälleen tarkoituksen Sudanista, jossa hän ryhtyi käymään omaa sotaansa LRA:ta vastaan ja pelastamaan paikallisia lapsia. Entisenä pahana poikana Childers antaa tarkoituksen välillä pyhittää keinot.

Machine Gun Preacher on vakava elokuva vakavasta aiheesta ja se herättää katsojassa paljon ajatuksia. Elokuva sisältää huomattavan määrän väkivaltaa ja vastenmielisiä kohtauksia, mutta jättää moraaliset valinnat katsojalle. Gerald Butler vetää pääosan hienosti ja myös sivuosan esittäjät tekevät onnistuneet suoritukset. Henkilöhahmot saavat syvyyttä ja heidän tunteisiinsa samaistuminen on helppoa vaikka usein melko raskasta. Tarina etenee sopivaa tahtia ja kuvaus ja musiikit täydentävät kokonaisuuden kauniisti.

Machine Gun Preacher on hyvä elokuva, mutta se jokin joka tekisi tästä loistavan elokuvan, puuttuu. Kaunistelemattoman ja lapsiin kohdistuvan väkivallan vuoksi tämä elokuva saattaa järkyttää joitakin katsojia.

8 / 10

IMDB

Project X (2012)

Mistä on eeppiset bileet tehty? Kuumista naisista, uima-altaasta, parista DJ:stä, kaljasta, pilvestä, ilokaasusta, essoista, kääpiöistä, liekinheittimistä, helikoptereista, poliiseista sekä 1500 sekaisesta ja kiimaisesta teinistä kreisibailaamassa. Project X kertoo kolmesta nuoresta, jotka päättävät järjestää loistavat bileet saadakseen mainetta, kunniaa ja paljon naisia. Homma lähtee kuitenkin lapasesta kuin tossu paskasta.

Project X on kuvattu käsivaralta ensimmäisessä persoonassa ja se hakee kotivideoiden tyyliä. En tiedä voiko koko tuotosta edes kutsua elokuvaksi, mutta kyllä tällekin vierivälle katastrofille on yleisönsä. Juonta tässä pätkässä ei ole nimeksikään eikä uusia vitsejä, joten komediasta tämä ei käy, mutta puolialastomat sekoilevat ihmiset ja uteliaisuus siitä, mitä hittoa vielä voi tapahtua pitävät mielenkiinnon yllä.

Tätä elokuvaa ei voi suositella vanhemmille, vanhuksille, takakireille eikä oikeiden elokuvien ystäville, mutta teineille ja ikinuorille tämä tarjoaa kuitenkin ihan viihdyttävän leffahetken, jossa voi joko haaveilla vastaavista bileistä tai muistella omaa villiä nuoruuttaan. Jos sellaista ei ole ollut, kannattaa pysyä kaukana tästä.

6 / 10

IMDB

Arvosteltu elokuva oli extended-versio.

Turvatalo / Safe House (2012)

Safe House (Suomessa ”Turvatalo”) on vauhdikas agenttitrilleri, jossa Ryan Reynolds esittää nuorta CIA:n agenttia ja Denzel Washington hänen vankiaan. Elokuva sisältää juonittelua ja vauhdikkaita action-kohtauksia, joiden väliin on ripoteltu näennäisen viisasta keskustelua. Juoni on sopivan monimutkainen sortumatta kuitenkaan liiallisuuksiin ja paikoitellen Safe House tuo mieleen The Bourne Identity -elokuvasarjan.

Elokuvan voimakkaat värit, suurikontrastinen kuva ja musiikit luovat intensiivistä tunnelmaa ja varsinkin Washington esittää roolinsa uskottavasti. Henkilöhahmot ovat osin melko stereotyyppisiä, mutta niihin on kuitenkin helppo samaistua ja ne saavat sopivasti syvyyttä. Kaiken kaikkiaan Safe House jaksaa pitää otteessaan loppuun asti ja tarjoilee hyvää viihdettä kaikille toiminnallisten vakoilijaleffojen ystäville.

7 / 10

IMDB

21 Jump Street (2012)

21 Jump Street on erikoinen yhdistelmä poliisi- ja highschool-elokuvia. Konsepti on sellainen, joka joko toimii täysin tai ei ollenkaan. Tällä kertaa se toimii täysin. 21 Jump Street ei ota itseään liian vakavasti ja muistaa naureskella vähän muillekin. Elokuvassa on useita tribuutteja vanhemmille elokuville, mutta osa niistä on melko hienovaraisia.

Henkilöihin on helppo samaistua ja koska homma on vedetty täysin överiksi, elokuvaa ei voi ottaa tosissaan ja katsojan on helppo rentoutua ja nauttia. Tämä on kesäviihdettä parhaimmillaan eikä juoni ja uskottavuus ole katsojalla päällimmäisenä mielessä. Ei tässä mitään järkeä ole, mutta ääliökomedialta vaikuttava pätkä paljastuu lopulta osuvaksi ja tyylikkääksi ajankuvaukseksi, jossa tarjoillaan sopivasti kaikkea, mukaan lukien harvoin sivuosassa esiintyvä Johnny Depp.

8 / 10

IMDB

Diktaattori / The Dictator (2012)

Epäsovinnaisista komedioistaan tuttu Sasha Baron Cohen on tehnyt The Dictator (Suomessa ”Diktaattori”) -elokuvallaan uuden aluevalloituksen. Tällä kertaa kyseessä ei ole enää myötähäpeään perustuva puolikäsikirjoitettu mukadokumentti vaan ihan rehellinen komedia. Tyyli ei kuitenkaan ole muuttunut merkittävästi ja huumori muistuttaakin usein Family Guy –piirrettyä. Tämä vaatii katsojalta tiettyä avarakatseisuutta, mutta jos sitä löytyy, kyseessä on hyvinkin hauska elokuva.

The Dictator naureskelee osittain samoille asioille kuin Cohenin edellisetkin teokset, mutta vitsit ovat silti uusia ja tällä kertaa onnistuvat paremmin, koska kaikki esiintyjät ovat oikeita näyttelijöitä. Elokuvan juoni on yksinkertainen, mutta se toimii hienosti vitsien tahdittajana eikä elokuvaa ole venytetty turhaan. Musiikit sopivat kohtauksiin erityisen hyvin ja auttavat hilpeän tunnelman luomisessa. The Dictator naureskelee stereotypioille ja stereotypioille naureskelulle ja naurattaa siinä samalla katsojaakin.

8 / 10

IMDB

Chronicle (2012)

Chronicle kertoo lukiolaispojista, jotka saavat käyttöönsä supervoimia. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään supersankarielokuva vaan rankka kertomus ihmisluonteesta. Alun teinihassuttelujen jälkeen voimille löytyy muuta käyttöä, mutta muiden ihmisten auttaminen ei ole päällimmäisenä mielessä.

Chronicle on kuvattu siten, että tarinaa seurataan ”löytyneiden” nauhojen muodossa, kuten Cloverfield tai Blair Witch Project -elokuvissa. Alussa konsepti ärsyttää, puolivälissä se toimii jotenkuten ja lopussa sen rajat ovat tulleet vastaan ja tyyli muuttuu häiritsevällä tavalla. Tällainen kerronta ei ole kaikkien mieleen muutenkaan, mutta tässä elokuvassa se tuntuu jotenkin erityisen päälle liimatulta.

Nuoret näyttelijät esittävät paikoin vaikeatkin roolit uskottavasti ja osa henkilöhahmoista aukeaa mukavasti. Osa henkilöistä jää kuitenkin pintapuoleisiksi ja välillä samaistuminen on melko vaikeaa kun lähestytään kouluampujatasoa henkisesti. Chronicle käynnistyy hitaasti ja kerää vauhtia loppua kohti, päättyen kuitenkin hiukan ennalta-arvattavalla tavalla. Elokuva on paikoin ahdistava ja synkkä katsaus ihmismieleen eikä siten sovellu kaikille.

7 / 10

IMDB

Reunalla / Man on a Ledge (2012)

Man on a Ledge (Suomessa “Reunalla”) on rikostrilleri, jossa poliisipsykologi (Elizabeth Banks) yrittää estää itsemurhahyppääjää (Sam Worthington) toteuttamasta aikeitaan. Samaan aikaan tien toisella puolella on meneillään timanttiryöstö. Tästä asetelmasta alkava juoni etenee melko nopeasti ja jaksaa pitää otteessaan vaikka sitä ei ole realismilla pilattukaan. Näyttelijät hoitavat osansa ja musiikki ja kuvaus pyrkivät luomaan hetkistä tunnelmaa siinä hyvin onnistuen. Tästä elokuvasta ei voi sanoa paljoa hyvää, mutta ei pahaakaan. Man on a Ledge tarjoilee intensiivisen ja viihdyttävän elokuvahetken, josta ei kuitenkaan huomenna muista enää mitään.

7 / 10

IMDB

Vallan kääntöpuoli / The Ides of March (2011)

The Ides of March (Suomessa ”Vallan kääntöpuoli”) kertoo USA:n presidenttiehdokkaiden kampanjoista ja niihin liittyvästä juonittelusta. Elokuva on nuoresta ja lahjakkaasta kampanjapäälliköstä kertova kasvutarina, jossa päähenkilö joutuu tasapainoilemaan oman ja muiden edun välillä. Ryan Goslingin mystinen hymy luo tässä elokuvassa täysin erilaisen tunnelman kuin Drive:ssä ja roolisuoritus on hyvä, muttei loistava. Juoni onnistuu yllättämään pari kertaa, mutta välillä tapahtumat etenevät hiukan turhan hitaasti.

The Ides of March tarjoilee kavalkadin juonittelijoita ja selkäänpuukottajia ilman nykyään niin muodikasta väkivaltaa. Tämä on niitä elokuvia, joissa kukaan ei tee mitään, mutta jotain tapahtuu silti. Politiikasta kertovaksi elokuvaksi The Ides of March on ihan hyvä, mutta jos aihepiiri ei kiinnosta, tällä ei ole paljoa tarjottavaa.

7 / 10

IMDB

Act of Valor (2012)

Act of Valor seuraa Navy SEAL-erikoisjoukkojen salaista tehtävää ympäri maailmaa. Elokuvassa on haettu eeppisiä mittasuhteita, mutta niitä ei valitettavasti saavuteta. Suurimpana ongelmana ovat heikot näyttelijäsuoritukset, joita hyvin valittu ja tunnelmaa nostattava musiikki ja erinomaiset taistelukohtaukset eivät pysty paikkaamaan. 

Visuaalisesti elokuva on hieno ja sen kuvaus ja kerronta ovat kuin uusista videopeleistä. Etenkin Call of Duty : Modern Warfare ja Battlefield –sarjat tulevat mieleen. Tarina on kuitenkin yhtä kliseinen kuin kyseisissä peleissä ja alun ja lopun fiilistelykohtaukset tuntuvat kuuluvan toiseen elokuvaan. Sotapelien ystäville tai niiden tyylistä pitäville Act of Valor tarjoilee hetken viihdettä, mutta muille katsojille sillä ei ole paljoakaan annettavaa.

7 / 10

IMDB

Underworld: Awakening (2012)

Underworld-elokuvasarja on edennyt jo neljänteen osaansa. Underworld: Awakening on sarjalle uskollinen sekä tyylin että juonen suhteen ja sarjan vanhat fanit ovatkin kuin kotonaan myös tämän uusimman osan seurassa. Tällä kertaa tarinaa jatketaan lopusta ja Kate Beckinsale on palannut pääosaan. Juoni on yhtä ennalta-arvattava kuin edellisissäkin osissa, mutta jotenkin se luo tiettyä turvallisuuden tunnetta katsojalle kun hän tietää mitä on saamassa. Toiminta on sekin pysynyt ennallaan, mutta onneksi nyt ikuiseen, hiukan sinertävään pimeyteen on saatu sen verran valoa, että tappelukohtauksista saa jopa jotain selvää. Underworld: Awakening on genrensä tyylipuhdas edustaja: tummanpuhuva, tyylikäs, mutta tasapaksu yliluonnollinen rytinäpätkä, joka on varmasti teinien mieleen. Aikuiseen makuun tämä ei paljoa tarjoile, mutta eipä se kai ole tarkoituskaan. 

6 / 10

IMDB

Salakuljettaja / Contraband (2012)

Mark Wahlbergin tähdittämä Contraband (Suomessa ”Salakuljettaja”) kertoo mestarisalakuljettajasta, joka joutuu palaamaan ”eläkkeeltä” ja tekemään vielä yhden keikan pelastaakseen sukulaispoikansa. Elokuvassa tuntuu olevan kiire kuin 24:ssa konsanaan ja tunnelma on kokonaisuutena melko ahdistava. Contraband ei ole samanlainen veijarileffa kuin esimerkiksi Ocean’s Eleven vaan kyseessä on paljon synkempi pätkä, joka sisältää myös roisia ja paikoin hyvin vastenmielistä väkivaltaa.

Näyttelijöille ei ole jätetty paljoakaan tilaa omalle ilmaisulle vaan kaikki kulkevat samanlainen tympeä ilme naamallaan lyhyistä kohtauksista seuraaviin. Henkilöhahmot ovat muutenkin hiukan pinnallisia. Lisäksi elokuva kärsii liian mustista kohtauksista, joten välillä tapahtumien seuraaminen on hankalaa. Kuva on melko väritön ja ylläpitää siten tiettyä, totista tunnelmaa. Äänimaailma on sekin pelkistetty.

Kuten arvata saattaa, tarina sisältää muutamia yllätyksiä eikä vastoinkäymisiltä vältytä. Mitään liian monimutkaista ei kuitenkaan ole lähdetty tavoittelemaan. Contraband on hiukan liian vakava sopiakseen leppoisaan illanviettoon ja hiukan liian keskinkertainen erottuakseen massasta. Vauhdikkaana rikosdraamana ihan ok.

6 / 10

IMDB