Näytetään tekstit, joissa on tunniste Billy Wilder. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Billy Wilder. Näytä kaikki tekstit

tiistai 4. syyskuuta 2012

Poikamiesboksi / The Apartment (1960)



Billy Wilderin tuottama, ohjaama ja osittain käsikirjoittama The Apartment (Suomessa ”Poikamiesboksi”) on komedia ja draama, jossa vakuutusyhtiön virkailija hakee itselleen nopeaa urakehitystä lainaamalla omaa asuntoaan johtajien syrjähyppyjä varten. Jossain vaiheessa järjestely alkaa käydä raskaaksi ja mies kaipaa omaakin rakkauselämää. Elokuvan pääosissa ovat Jack Lemmon, Shirley MacLaine ja Fred MacMurray. The Apartment voitti viisi Oscaria, mukaan lukien paras elokuva.

The Apartmentin juoni ei ole monimutkainen, mutta siihen sisältyy silti muutama positiivinen yllätys. Tarina etenee sopivalla tahdilla ja pitää katsojan mielenkiinnon yllä. Roolisuoritukset ovat hyviä; Lemmon esittää hössöttävää ja lempeää virkailijaa hienosti, MacMurray tekee luontevan esityksen itsekkäänä johtajana ja MacLaine traagisena toisena naisena. Hahmot saavat mukavasti syvyyttä ja niihin samaistuminen on helppoa.

Elokuvan hienovaraiset taustamusiikit ovat tarpeen mukaan alakuloisia tai hilpeitä täydentäen tunnelmaa kauniisti. Leikkaus ja kuvaus ovat onnistuneita ja elokuvan yksinkertainen lavastus ajaa asiansa. Hauskana yksityiskohtana tämä on jo toinen kerta kun MacMurray esittää vakuutusmiestä Wilderin elokuvassa (kts. Nainen ilman omaatuntoa).

The Apartment pyrkii tarjoilemaan kaikille jotain aina romantiikasta jännitykseen ja juonittelusta slapstick-huumoriin. Paletti pysyy hallinnassa ja lopputuloksena on viihdyttävä ja hyvä elokuva.



8 / 10


IMDB

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Todistaja / Witness for the Prosecution (1957)



Agatha Christien tarinaan perustuva Witness for the Prosecution (Suomessa “Todistaja”) on oikeussalidraama, jossa murhasta syytetyn miehen oikeuskäsittelyn aikana ilmaantuu yllätys toisensa jälkeen. Elokuvan pääosissa ovat Tyrone Power, Marlene Dietrich ja Charles Laughton. Ohjaaja on mm. Nainen ilmaa omaatuntoa ja Piukat Paikat ohjannut aikansa legenda Billy Wilder.

Tällaisissa näytelmään perustuvissa elokuvissa, jotka sijoittuvat vain muutamaan sisätilaan, juoni ja näyttelijät ovat pääosassa. Witness for the Prosecutionin tarina alkaa verkkaisesti, mutta puolivälissä tahti kiihtyy saavuttaen huippunsa aivan elokuvan lopussa. Vaikka Christien tarinat ovatkin mielikuvituksellisia eikä niiden lopputulosta voi yleensä arvata, olisin mielelläni nähnyt hiukan tasaisempaa kehitystä juonessa. 

Näyttelijäsuoritukset ovat loistavia. Laughton esittää vakuuttavasti oikukasta sydänkohtauksesta toipuvaa lakimiestä ja Dietrich syytetyn vaimoa, joka vaihtaa esittämäänsä roolia vähän väliä. Musiikkia elokuva ei pahemmin sisällä, mutta jotain pientä taustalta aina välillä kuuluu.

Witness for the Prosecution on hyvä elokuva ja pitää katsojan aloillaan muutamista puutteistaan huolimatta. Aikakaudelle tyypillinen, nykymittapuulla hiukan naiivi huumori ei välttämättä kuitenkaan iske kaikkiin.


8 / 10



keskiviikko 8. elokuuta 2012

Nainen ilman omaatuntoa / Double Indemnity (1944)



Film noir –klassikko Double Indemnity (Suomessa ”Nainen ilman omaatuntoa”) kertoo vakuutusedustajasta, joka lähtee mukaan toteuttamaan murhaa ja vakuutuspetosta. Hyvästä suunnittelusta huolimatta vakuutusyhtiön tutkija epäilee vilppiä eivätkä asiat lopuksi sujukaan aivan odotetulla tavalla. James M. Cainin novelliin perustuvan elokuvan pääosissa ovat Fred MacMurray, Barbara Stanwyck ja Edward G. Robinson.

Double Indemnity on tiivistunnelmainen ja sen hienosti kirjoitettu tarina pitää katsojan otteessaan. Juoni alkaa lopusta ja pala palata yleisölle kerrotaan, miten sinne saavuttiin. Kertojan ääni rakentaa sillan kohtauksien välille ja auttaa luomaan hahmojen keskinäisiä jännitteitä. Pääosien näyttelijät tekevät upeaa työtä vaikka hahmoihin samaistuminen onkin paikoitellen haastavaa. Double Indemnityn visuaalinen ilme on odotetusti synkähkö ja musiikit ovat pahaenteisiä. Tämän päivän kriteereillä tarina on ehkä hiukan naiivi, mutta kokonaisuus toimii silti yllättävän hyvin. Toteutuksessa on enemmän klaffivirheitä kuin olemme tottuneet näkemään ja hiukan häiritsevänä epäkohtana MacMurrayn nimettömässä on hänen oma kihlasormuksensa koko elokuvan ajan vaikka hänen henkilöhahmonsa onkin naimaton.

Muutamista epäkohdista huolimatta Double Indemnity on loistava elokuva. Se asettaa monet uudet trillerit häpeään ja todistaa, että hyvä käsikirjoitus voittaa aina suurenkin tehostebudjetin. Tämä on ehdotonta katseltavaa kaikille tusinatrillereihin kyllästyneille.


9 / 10



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...