The Tree of Life (2011)

Terrence Malickin ohjaama The Tree of Life kertoo texasilaisesta perheestä 1950-luvulla. Tarinan keskiössä on perheen vanhin poika, joka joutuu todistamaan elämän nurjia puolia ja alkaa nähdä maailman huonossa valossa. Elokuvan pääosissa ovat Brad Pitt, Jessica Chastain, Hunter McCracken ja Sean Penn. Teos oli ehdolla kolmen Oscarin saajaksi, mukaan lukien paras elokuva.

The Tree of Life on omalaatuinen luomus, jonka keskiössä on kuva. Se on visuaalisesti erittäin hieno ja kuvaus ja leikkaus ovat aivan loistavia. Dialogia elokuvassa on vastaavasti todella vähän ja usein puhe koostuu irtonaisista, syvällisyyttä tavoittelevista mietelauseista. Maailmoja syleilevät, eteeriset välikohtaukset pääsevät dinosauruksiin asti ja ovat aivan liian pitkiä. Sama korkealentoinen symboliikka olisi voitu toteuttaa lyhyemmässäkin ajassa tylsistyttämättä katsojaa. 

The Tree of Life käsittelee enimmäkseen negatiivisia tunteita ja on hyvin raskasta katsottavaa. Koskettavien musiikkien säestämä kokonaisuus muistuttaakin enemmän runoa kuin elokuvaa.  Näyttelijät tekevät upeat suoritukset, jotka perustuvat lähinnä non-verbaaliseen tulkintaan. 

Unenomaista tunnelmaa tarjoileva The Tree of Life sisältää paljon tunnetta, mutta vähän tarinaa. Estetiikka yksinään ei jaksa kantaa kovin pitkälle ja elokuva vaatiikin tietyn mielialan, jotta se toimii. Tämän voi kokea yhtälailla taiteellisena mestariteoksena kuin pitkäveteisenä ja teennäisenä kyhäelmänä.

6 / 10

IMDB

The Artist (2011)

Parhaan elokuvan Oscarin 2012 voittanut The Artist on romanttinen komedia ja draama, joka kertoo hiljaisten elokuvien miestähdestä, jonka ura lähtee laskusuuntaan äänielokuvien tultua. Samaan aikaan hänen tapaamansa nuoren naistanssijan ura saa vastakkaisen suunnan. Elokuvan pääosissa ovat Jean Dujardin ja Bérénice Bejo. The Artist voitti yhteensä viisi Oscaria ja oli ehdolla kaiken kaikkiaan kymmenen Oscarin saajaksi. Tuotantovuodesta huolimatta kyseessä on mustavalkoinen mykkäelokuva.

Puhutun dialogin puuttuminen aiheuttaa melkoisia rajoituksia kerronnalle, mutta The Artist ei niistä tunnu kärsivän. Näyttelijät hoitavat hommansa hienosti ja ylinäyttelevät siten, että katsojalle on selvää, mitä tapahtuu. Ylinäyttely on onneksi hivenen lempeämpää kuin alkuperäisissä mykkäelokuvissa. 

Musiikki on isossa osassa The Artistia ja elokuvaa varten sävelletty ja valittu, enimmäkseen klassisesta koostuva musiikki auttaa luomaan haluttua tunnelmaa upealla tavalla ja on olennainen osa kerrontaa. Elokuvan tarina on inhimillisen oloinen ja koostuu niin hilpeistä, ärsyttävistä kuin surullisistakin kohtauksista. Tietyllä tavalla juonesta tulee mieleen Singin' in the Rain (Laulavat sadepisarat).

Tekotaiteellisesta kuulostava The Artist on oikeasti erinomainen elokuva, joka näyttää kuinka vähillä keinoilla koskettava tarina voidaan kertoa. Joskus vähemmän on enemmän.

9 / 10

IMDB

Vamps (2012)

Vamps on romanttinen komedia kahdesta New Yorkissa asuvasta modernista naisvampyyrista. Kertoisin juonesta mielelläni enemmän, mutta elokuvassa ei sellaista ole eikä siinä muutenkaan tapahdu mitään. Elokuvan pääosissa ovat Alicia Silverstone ja Krysten Ritter. Sivuosista löytyy mm. Sigourney Weaver ja Wallace Shawn.

Vamps on yhdistelmä Clueless-elokuvaa ja Sex and the City­-sarjaa. Mukaan on heitetty todella erikoinen käsitys vampyyreistä ja seikkaileepa mukana myös Vlad Seivästäjä ja Van Helsingin jälkeläisiä. Päähenkilöt ovat kanailevia ja itsetuhoisen tyhmiä ituhippejä, joilta puuttuu täysin vampyyreihin yleensä yhdistetty särmä ja seksikkyys. Silverstone tekee samanlaisen tylsän suorituksen kuin aina ja Ritter alittaa itsensä pahasti. Tuttuja näyttelijöitä on elokuvassa ihan omiksi tarpeiksi, mutta heillä vain ei ole mitään näyteltävää. Erikoistehosteita nähdään muutama ja ne saavat katsojan itkemään. Parissa kohdassa tyhmempikin ymmärtää, että tässä piti olla vitsi, mutta ei niille nauraa voi.

Aiheesta olisi voinut saada hauskan, säväyttävän tai koskettavan elokuvan aikaiseksi, mutta tämä räpellys ei käy edes parodiasta. Teinitytöille suunnatulla hömppätyylillä tehty Vamps ei onnistu millään osa-alueella ja on puuduttavaa katsottavaa.

2 / 10

IMDB

Moderni perhe / Modern Family (2009), 1. tuotantokausi / Season 1

Modern Family (Suomessa “Moderni perhe”) on komedia-sarja, jossa kolme samaan sukuun kuuluvaa, mutta hyvin erilaista perhettä kohtaa arjen vastoinkäymisiä kukin omalla erikoisella tavallaan. Sarjan pääosissa ovat mm. Pulmusista tuttu Ed O'Neill sekä Sofía Vergara, Julie Bowen, Ty Burrell, Jesse Tyler Ferguson ja Eric Stonestreet. Sarja on ollut useasti ehdolla Golden Globe-palkintojen saajaksi ja voittanutkin parhaan komedia/musikaali-sarjan.

Tyyliltään Modern Family muistuttaa hiukan Office-sarjaa. Henkilöt antavat tapahtumien välissä ”haastetteluja” kameralle, mutta varsinaiset tapahtumat on kuitenkin kuvattu perinteiseen tapaan. Sarja ei ole valmiiksi naurettu ja sen huumori koostuu usein lakonisista kommenteista ja epäonnisista tapahtumaketjuista. Vakavampiakin aiheita käsitellään, mutta ne eivät muuta sarjan luonnetta vaan kaikki onnistutaan kääntämään jollain tavalla hauskaksi.

Hahmot korostavat stereotypioita ja muutamien henkinen ikä on vaihdettu päinvastaiseksi suhteessa oikeaan. Tasapuolisuuden nimissä kaikki demografiset ryhmät saavat oman osuutensa ennakkoluuloille naureskelusta. Näyttelijäsuoritukset ovat kerrassaan loistavia ja hienosti kirjoitettujen hahmojen tullessa tutuiksi katsoja voi jo aavistella, mistä suunnasta katastrofi seuraavaksi iskee.

Tylsistä Hollywood-komedioista selvän pesäeron ottavan Modern Familyn 1. tuotantokausi yllättää positiivisesti. Hyväntahtoisen ja häijyn huumorin välillä vaihtelevan sarjan persoonat luovat kokonaisuutena lämminhenkisen ja hauskan tunnelman, joka sopii aikuisempaan makuun.

9 / 10

IMDB

The Campaign (2012)

The Campaign on poliittinen komedia Yhdysvaltojen kongressivaaleista. Will Ferrellin esittämä pitkäaikainen kongressiedustaja saa vastaansa täysin uuden ehdokkaan (Zach Galifianakis), jonka taustalla ovat rikkaat veljekset, jotka haluavat käyttää miestä omien kyseenalaisten päämääriensä saavuttamiseen. Sivuosissa nähdään Jason Sudeikis sekä Dylan McDermott ja miljärdööriveljeksiä esittävät John Lithgow ja Dan Aykroyd. Cameo-esiintyminen nähdään 12 ihmiseltä ja yhdeltä koiralta.

The Campaign ei ole tyyliltään kovin hienostunut ja elokuva perustuukin enemmän halvoille vitseille kuin terävälle sanailulle. Tapahtumat ja henkilöt ovat täydellisen liioiteltuja, mutta tietyllä tasolla ne toimivat koska kaikki ovat kuulleet samankaltaisista ”sankareista” ja heidän tunaroinneistaan. Tuleepa jokunen suomalainenkin esimerkki mieleen. Ferrell antaa tyypillisen roolisuorituksensa ja jos miehen tyylistä pitää niin se toimii. Galifianakis on hiukan hillitympi, mutta tehtäviensä tasalla esittäessään hyväntahtoista ääliötä.

Poliittinen satiiri on hankala tyylilaji eikä The Campaign varmastikaan miellytä kaikkia. Ääliökomediaksi elokuva on silti ihan onnistunut. Ei tällä kuuhun mennä, mutta paikoin ehdokkaiden typerällä tavalla innovatiiviset ideat saavat hymyn nousemaan huulille.

6 / 10

IMDB

Win Win (2011)

Win Win on urheiluhenkinen draama, jossa pikkukaupungin juristi (Paul Giamatti) pettää asiakastaan vain päätyäkseen hetken kuluttua ottamaan tämän tyttärenpojan (Alex Shaffer) luokseen asumaan. Poika paljastuu loistavaksi painijaksi ja hetken näyttää siltä kuin koulun huonosti pärjännyt joukkue saisi kauan kaivattua potkua ja juristi itse pääsisi eroon taloudellisista ongelmistaan. Edellä mainittujen lisäksi muissa isommissa rooleissa nähdään Amy Ryan ja Bobby Cannavale.

Elokuvan tarina on koskettava ja ajatuksia herättävä. Urheilu on sivuosassa ja pääasiassa Win Win käsittelee ihmissuhteita, hylkäämistä ja hyväksikäyttöä. Giamatti tekee loistosuorituksen pohjimmiltaan hyväntahtoisena epäonnistujana ja Shaffer teininä, joka etsii paikkaansa maailmassa.

Win Win on vakavaa draamaa, mutta tietty pilke silmäkulmassa on säilytetty ja elokuvasta jää lopulta positiivinen olo. Kyseessä ei ole millään tasolla poikkeuksellinen elokuva, mutta kokonaisuus on ihan nautittava ja jaksaa pitää mielenkiinnon yllä.

7 / 10

IMDB

Epäilyksen varjo / Shadow of a Doubt (1943)

Shadow of a Doubt (Suomessa “Epäilyksen varjo”) on Alfred Hitchcockin trilleri, jossa nuori nainen saa selville, että heillä kylässä oleva Charlie-eno saattaa piilotella synkkää salaisuutta. Elokuvan pääosissa ovat Teresa Wright, Joseph Cotten ja Macdonald Carey. Elokuva oli ehdolla parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen Oscarin saajaksi.

Shadow of a Doubt rakentaa jännitystä esimerkillisen hienosti. Alun pullantuoksuinen perheidylli muuttuu pikkuhiljaa yhden henkilön kohdalla kaameaksi painajaiseksi muiden jatkaessa elämäänsä iloisen tietämättöminä tapahtumista. Henkilöhahmot ovat moniulotteisia ja niihin samaistuminen on melko helppoa aikakaudelle tyypillisestä naiivista tyylistä huolimatta. Naispääosan esittäjä Wright tekee upean ja ilmeikkään suorituksen vaihdellessaan hahmonsa tunnetiloja laidasta toiseen silmänräpäyksessä. Myös Cotten istuu rooliinsa mahtavasti. Elokuvan musiikit säestävät kohtauksia kauniisti ja luovat tarvittaessa todella dramaattista tunnelmaa.

Shadow of a Doubt on erittäin hyvä trilleri, jonka mukaansatempaava tarina saa unohtamaan yksinkertaisen ympäristön ja asetelman. Monet pitävät tätä hienosti ohjattua elokuvaa Hitchcockin parhaana teoksena.

9 / 10

IMDB

Ice Age 4: Mannerten mullistus / Ice Age: Continental Drift (2012)

Ice Age: Continental Drift (Suomessa “Ice Age 4: Mannerten mullistus”) kertoo siitä kuinka tutut jääkautiset eläinsankarit Manny, Diego ja Sid ajautuvat eroon laumastaan mannerten muuttuessa. Kaverukset päätyvät merille ja kohtaavat siellä piraatteja ja muita kummajaisia. Päämääränä on tietysti päästä takaisin kotiin.

Ice Age: Continental Driftin tavoiteltua katsojakuntaa on vaikea määritellä. Käsiteltävät teemat ovat selkeästi aikuisille suunnattuja, mutta huumori puolestaan sopii lähinnä keskenkasvuisille ja lapsille. Pirates of The Caribbean­-sarjasta pöllityt hahmot eivät istu elokuvaan laisinkaan ja kaikki uudet eläimet ovat muutenkin typeriä karikatyyrejä, joiden ääninäyttely on mennyt pahasti yli. Päämäärätöntä juonta ei korjaa Braveheartin ja muiden tunnettujen elokuvien kopioiminen sinne tänne tai välissä esitetty täysin irrallinen ja tylsä musikaalinumero.

Monet elokuvan kohtaukset ovat liioitellun vauhdikkaita, mutta eivät hyvällä tavalla kuten Madagascar 3:ssa, vaan siten, että hilpeyden sijaan ne aikaansaavat lähinnä myötähäpeää elokuvan tekijöitä kohtaan. Samaan aikaan Ice Age: Continental Drift onnistuu kuitenkin olemaan myös vakava ja pitkäveteinen. Saavutus sinällään. Animaatio ei sekään ole enää parasta a-luokkaa vaan esimerkiksi eläinten turkit näyttävät välillä tönkkösuolatuilta.

Ice Age: Continental Drift on kauniisti ilmaistuna täydellistä elämän tuhlausta. Elokuvan suurinta antia on ihmetellä, miten hitaasti aika voikaan kulua sitä katsoessa. Jos näette tämän elokuvan kopion lojumassa jossain, tehkää maailmalle palvelus ja hävittäkää se.

1 / 10

IMDB

Killer Joe (2011)

Killer Joe on rikoselokuva, jossa Emile Hirschin esittämä nuori mies yrittää saada velkansa maksuun tapattamalla äitinsä vakuutusrahojen toivossa. Työhön palkataan Killer Joe-lisänimellä tunnettu poliisi (Matthew McConaughey) ja koska rahoja ei vielä ole, annetaan pikkusisko (Juno Temple) miehelle takuuksi. Mukana juonessa ovat myös perheen isä (Thomas Haden Church) ja äitipuoli (Gina Gershon). Elokuvan on ohjannut William Friedkin, joka tunnetaan mm. Manaajasta.

Killer Joen perverssi tarina nojaa vahvoihin ja mielenkiintoisiin henkilöhahmoihin. Se etenee sopivan verkkaista tahtia eikä ole turhan ennalta-arvattava. Killer Joe on väkivaltainen ja sisältää useita sairaita ja vastenmielisiä kohtauksia, joten se ei todellakaan sovi herkille katsojille. Välillä on pakko miettiä, onko kaiken väkivallan näyttäminen tarpeellista juonen kannalta.

Näyttelijät tarjoilevat parastaan ja varsinkin tusinarooleistaan selvän pesäeron tekevä McConaughey ja vinksahtanutta teiniä esittävä Temple jäävät mieleen. Gershon viettää vähemmän aikaa ruudussa, mutta saa sitäkin enemmän itsestään irti. Omalaatuisten musiikkien hienovaraisesti täydentämä kokonaisuus on myös visuaalisesti erittäin onnistunut.

Epätoivoisten ja suoraan sanottuna tyhmien junttien verenhimoisesta suunnitelmasta on saatu aikaiseksi kuvottava ja moraalisesti leväperäinen, mutta ajatuksia herättävä synkkä kokonaisuus, jota on maustettu todella mustalla huumorilla. Upeasti toteutettu Killer Joe ei ole kevyttä viihdettä, mutta pitää varmasti katsojan penkissään. Elokuvan tapahtumista ei voi pitää, mutta elokuvasta kyllä. Tämä jää varmasti mieleen.

8 / 10

IMDB

Netflix -käyttökokemuksia

Netflix -palvelu avautui tänään Suomessa ja kuvallisen viihteen suurkuluttajana päätin heti kokeilla, miltä se vaikuttaa. Kyseessähän on siis On demand-periaatteella toimiva videopalvelu, jossa voi kiinteällä kuukausihinnalla katsella niin paljon elokuvia ja sarjoja kuin haluaa. Kaikki sisältö on tekstitetty suomeksi. 

Spotify-tilaajat voivat kokeilla palvelua ilmaiseksi vuoden loppuun saakka, mutta kokeilukin edellyttää luottokorttitietojen syöttöä ja tilaus jatkuu automaattisesti, jos sitä ei peruuteta. Peruutuksen voi onneksi tehdä koska tahansa. Hinta on kohtuullinen 7,99 EUR / kuukausi.

Tuetut laitteet

Netflix tukee erilaisia päätelaitteita aina selaimista kännyköihin ja televisioista mediatoistimiin. Tekniikkaa pyörii itselläkin jonkin verran nurkissa, joten päätin kokeilla palvelua kaikilla tuetuilla laitteilla, jotka kotoa löytyvät. Kaikissa sain palvelun toimimaan, mutta joitakin ohjelmistopäivityksiä piti tehdä ensin.

Testatut katselutavat:

-Windows-selaimet, joissa Silverlight asennettuna (testattu Chrome, Firefox ja Internet Explorer). 
-Mac-selaimet, joissa Silverlight asennettuna (testattu Safari).
-iPhone (testattu iPhone 5, iPhone 3GS). Vaatii iOS 5.0 tai uudemman.
-iPad (mini & 1st gen.)
-Windows Phone (testattu Lumia 820 ja Lumia 800).
-WD TV Live -mediatoistin. Vaatii firmware-version 1.11.14, jotta palvelu toimii myös Suomessa.

-Xbox 360. Sovellus pitää asentaa erikseen laitteeseen ja sen käyttö vaatii Gold-tilauksen. Typerä vaatimus, mutta Microsoftin yleisen linjan mukainen, joten syytä voinee hakea sieltä. Jos haluaa kokeilla miltä käyttö tuntuu, niin pelien mukana tulevat ilmaiset Gold-kokeilutilaukset ovat siihen hyvä keino.

Palvelun käytöstä

-Netflixin käyttöönotto on erittäin helppoa eikä selainpohjainen käyttöliittymä vaadi erillistä asennusta, jos Silverlight on jo koneella.
-Netflixin käyttöliittymä on yksinkertainen ja katsottavaa voi selailla luokituksen mukaan tai etsiä hakusanalla. 
-Videoista on lyhyt kuvaus ja käyttäjien antamien tähtien keskiarvo nähtävillä. 
-Alussa palvelu pyytää sinua kertomaan mistä pidät ja pyrkii sen perusteella suosittelemaan sinua kiinnostavaa sisältöä. Suosituksia ilmeisesti päivitetään antamiesi tähtien mukaan.
-Jos keskeytät katselun, Netflix muistaa mihin jäit ja voit jatkaa samasta kohdasta samalla tai eri katselulaitteella.
-Videon laatuun voi vaikuttaa. Tarjolla on kolme eri laatua mukaan lukien teräväpiirto.
-Joissakin videoissa on tarjolla 5.1-äänet, mutta ei lähellekään kaikissa.
-Tekstit eivät ole valkoiset ja fonttikoko on melko pieni. Makuasia pitääkö niistä vai ei. Mahdollisuutta tekstien säätämiseen en löytänyt, mutta tekstien kieltä voi vaihtaa ja ne saa myös kokonaan pois päältä.
-Ilmeisesti suomenkielisistä tekstityksistä vastannut henkilö tai taho on hiukan oikaissut ja lainannut harrastelijoiden tekemiä tekstityksiä ilman asianmukaista attribuutiota alkuperäiselle tekijälle. Katso Ylen uutinen aiheesta. Kohun nostanut jakso on toistaiseksi vedetty pois palvelusta.
-Erään sarjan kohdalla kännykkään ilmestyi jokin mystinen virheilmoitus eikä sarjaa voinut katsoa.
-Selaimessa toisto alkaa hyvin nopeasti.
-WD TV Livessä toisto puskuroi huomattavasti selainta kauemmin. Käyttöliittymä on muutenkin hiukan tahmaisen oloinen, mutta silti ihan käytettävissä.
-Xbox 360-sovellus puskuroi WD TV:tä nopeammin on kokonaisuutena sulavampi käyttää.
-Parempi kuvanlaatu vaatii nopeamman nettiyhteyden, mutta hiukan yllättäen myös 512kt 3G-yhteys riitti videon toistamiseen kännykässä.
-iPadissa käyttöliittymä on varsin mukavan oloinen vaikka välillä miettiikin hetken.

Kuvanlaatu
-Oletuksena käytössä oleva kuvanlaatu on melko suttuinen varsinkin teräväpiirtoon verrattuna. Esimerkiksi iPadissa huonon laadun huomaa heti.
-Netflixin teräväpiirto-vaihtoehto on huomattavasti parempi, mutta kaikkia videoita ei ole saatavilla ko. muodossa. Valikoima riippuu lisäksi päätelaitteesta. Teräväpiirto on noin 720p-tasoa.
-Uutena vaihtoehtona Netflix on tuonut tarjolle myös Super HD-laadun, joka on käytännössä 1080P. 
-Teräväpiirto puskuroidaan kätevästi taustalla ja laatu vaihdetaan siihen lennossa. Käytännössä toisto siis alkaa heti normaalitasoisena, mutta laatu paranee hetken kuluttua.
-Kuvanlaatu kännykässä on pahimmillaan todella suttuinen vaikka käytössä olisi WLAN-yhteys. Toisaalta myös 3G-yhteyden ylitse voi saada ihan siedettävää kuvanlaatua. Toisin kuin esimerkiksi WD TV, kännykkäsovellukset eivät kerro kulloinkin näytettävää laatua, joten on vaikea sanoa, mistä sen heittely johtuu.
-Televisiossa Low/SD-laatu näyttää aivan kamalalta ja vastaa suunnilleen VHS-tasoa. High/SD on jo siedettävä ja jää vähän jälkeen DVD-tasosta. High/HD on ihan katselukelpoinen, mutta vaatii pitkän puskurointiajan. X-High/HD laatu on täysin vertailukelpoinen 720p Blu-ray-videon kanssa.
-Testatuista päätelaitteista ainoastaan WD TV näytti, mikä laatu kulloinkin on tarkalleen käytössä. Xbox 360 näyttää palkit yhdestä kolmeen ja HD-merkkivalon. Selainsovellus näyttää vain, onko HD päällä. iPhone- ja Windows Phone-sovellukset eivät ilmoita, mitä laatua kulloinkin esittävät.
-iPhone 5:ssä sovellus toimii koko ruudun kokoisena, joten 16:9-videot hyödyntävät hienosti kaiken käytettävissä olevan tilan.

Valikoima
-Nyt alussa tarjolla oleva valikoima ei ole kovin suuri, mutta katsottavaa kyllä riittää, varsinkin kun vertaa Voddleriin, josta sai julkaisuhetkellä etsiä katsottavaa kissojen ja koirien kanssa.
-Elokuvia on laidasta laitaan, niin uusia kuin vanhojakin. Valikoiman koko vaihtelee hiukan genren mukaan. Todella uusia elokuvia ei ole montaa.
-Sarjoja löytyy yllättävän paljon. Mukana on aivan uusia, mutta myös melko vanhoja. Kaikista sarjoista ei ole kaikkia tuotantokausia saatavilla.
-Suomalaista tuotantoa on tarjolla, mutta toistaiseksi melko vähän.
-Myös joitakin indie-elokuvia on otettu mukaan.

Yhteenveto

Netflix-palvelussa on paljon hyvää, mutta myös hiukan moitittavaa. Valikoima on heti alkuun yllättävän hyvä ja suomenkieliset tekstit aivan ehdoton plussa. Tuettujen katselutapojen kirjo on hieno, mutta kuvanlaatua voisi parantaa hiukan. Televisiossa palvelu on parhaimmillaan, mutta katselu vaatii sitä tukevan television, erillisen mediatoistimen tai Blu-ray-soittimen. Xbox 360-sovellus oli ehdottomasti kaikista mukavin käyttää, mutta sen huonona puolena on pakollinen Gold-tilaus. 

Hintaansa nähden Netflix vaikuttaa erittäin lupaavalta ja varsinkin katsomalla sarjat sen kautta voi säästää pitkän pennin verrattuna kausiboksien ostamiseen.

Päivittelen tätä artikkelia kun saan palvelusta lisää kokemusta, mutta ensituntuma Netflixiin on ehdottomasti positiivinen.

Safety Not Guaranteed (2012)

Safety Not Guaranteed on komedia, jossa kolme lehtitalolle työskentelevää henkilöä lähtee haastattelemaan miestä, joka hakee lehti-ilmoituksella itselleen seuraa aikamatkalle. Aikamatkailija ei vaikuta aivan täysipäiseltä henkilöltä, mutta niinpä niitä muillakin tuntuu olevan ratkaisemattomia ongelmia. Elokuvan pääosissa ovat Aubrey Plaza, Mark Duplass, Jake Johnson ja Karan Soni.

On komedioita ja on Safety Not Guaranteed, joka ei ole ”komediaksi” laisinkaan hauska. Hahmot ovat toki kaikki omalla tavallaan surkuhupaisia karikatyyrejä, mutta mikään mitä elokuvassa tapahtuu, ei saa nauramaan ääneen. Draamaa sen sijaan riittää ja ihmisten ajatuksia käsitellään hienolla tavalla, mutta se miksi tätä halutaan kutsua komediaksi jää mysteeriksi.

Näyttelijäsuoritukset ovat hyviä ja hahmoihin voi samaistua, mutta tarinasta puuttuu varsinainen punainen lanka. Omalla tavallaan se on mielenkiintoinen, mutta sivuraiteilla ollaan liian paljon eikä kaikkea saada lopussa kasattua yhteen. Kuvaaminen käsivaralta ärsyttää toisinaan ja myös musiikit ovat usein huonosti valittuja.

Kaikista puutteistaan huolimatta Safety Not Guaranteed on omalaatuisella tavalla lämminhenkinen eikä elokuva oikeastaan tylsistytä missään vaiheessa. Lopputekstien pyöriessä tulee mieleen, että tässäkö tämä oli, mutta kokonaisuuden vetovoima avautuu vasta hetken kuluttua.

6 / 10

IMDB

Elät vain kahdesti / You Only Live Twice (1967)

You Only Live Twice (Suomessa ”Elät vain kahdesti”) on viides James Bond-elokuva. Sean Connery on vielä pääosassa ennen kuin luovuttaa manttelin yhden elokuvan ajaksi George Lazenbylle ja palaa sitten viimeisen kerran rooliin. Muissa isommissa osissa nähdään Akiko Wakabayashi sekä Tetsurô Tanba ja bond-tyttönä Mie Hama. Tällä kertaa 007 lavastaa oman kuolemansa ja pyrkii estämään Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välisen sodan, joka uhkaa koska maiden avaruusaluksia kaapataan ja maat ovat sortuneet syyttelemään toisiaan siitä. Apunaan Bondilla on Japanin salainen palvelu ja sen ninja-joukot.

You Only Live Twice noudattaa perinteistä bond-elokuvien kaavaa, mutta on huomattavasti viihdyttävämpi kuin edellinen osa. Japani-teemasta otetaan kaikki irti ja se piristää elokuvaa melkoisesti. Juoni etenee sopivalla tahdilla, mutta sortuu välillä epäuskottaviin yksityiskohtiin ja täydelliseen liioitteluun. Conneryn roolisuoritus ei eroa merkittävästi muista osista, mutta hahmo on ehkä hiukan pehmeämpi kuin viimeksi. Sivuosien esittäjät ovat kohtuullisella tasolla ja vihdoin SPECTREn salamyhkäinen johtajakin näyttää kasvonsa. 
Efektit ovat vanhenneet hieman, mutta ovat silti siedettäviä. Tämä kauniiden taustamusiikkien säestämä bond-seikkailu päättyy vesille. 

Toimintaa elokuvaan on viljelty rutkasti: The Guardian-lehden tutkimuksen mukaan You Only Live Twice on kaikkien aikojen väkivaltaisen bond-elokuva ruumisluvulla 196. 

You Only Live Twice ei ota turhia riskejä vaan tarjoaa yllätyksettömän ja vauhdikkaan agenttiseikkailun, joka toistaa tuttua kaavaa ehkä turhankin tehokkaasti. Sarjan faneille tämä toimii, mutta muille esitys voi olla vähän tylsä.

7 / 10

IMDB

Madagascar 3 / Madagascar 3: Europe's Most Wanted (2012)

Madagascar 3: Europe's Most Wanted (Suomessa “Madagascar 3”) jatkaa eläintarhasta hukkuneiden kaverusten omituisia seikkailuja. Tällä kertaa tavoitteena on päästä Afrikasta takaisin Yhdysvaltoihin. Matka joudutaan kuitenkin aloittamaan Euroopasta, jossa eläimet liittyvät sirkukseen voidakseen matkustaa huomaamatta. Samalla elokuvaan saadaan kasa uusia hahmoja ja leijonan päätä seinälleen himoitseva pahis jahtaamaan koko konkkaronkkaa.

Tuttujen hahmojen päälle rakennettu dynamiikka toimii hienosti uusien kanssa yhteen ja hyvin tahditettu tarina on todella vauhdikas. Jopa niin vauhdikas, että Madagascar 3 saattaa mennä joillakin pahasti yli hilseen. Toimintakohtaukset ovat täysin päättömiä ja välillä katsojalle tarjoillaan LSD-höyryisiä sirkusesityksiä. Elokuvasarjalle tyypilliseen tapaan kaikkea tahdittavat tunnetut pop-kappaleet tai niiden uudelleensovitetut versiot. Hulluttelun ohessa elokuva käsittelee muutamia aikuisempia aiheita ja useat vitsit ja dialogit ovat selvästi vanhemmille katsojille suunnattuja. Osa voi olla jopa pelottavia perheen pienemmille. Animaatio ja ääninäyttely ovat huippuluokkaa ja niitä on ilo seurata.

Madagascar 3: Europe's Most Wanted on moderni animaatioseikkailu, jonka välitön tunnelma ja täydellisen liioiteltu toiminta saavat katsojan rentoutumaan ja nauttimaan. Ehdotonta katsottavaa koko perheelle.

8 / 10

IMDB

Seeking a Friend for the End of the World (2012)

Seeking a Friend for the End of the World on komedia ja draama, joka alkaa siitä kun Steve Carellin esittämän päähenkilön vaimo hylkää hänet maailmanlopun ollessa vain muutaman viikon päässä. Mies päättää lähteä etsimään vanhaa lukiorakkauttaan ja aloittaa road tripin Keira Knightleyn esittämän naapurin kanssa.

Seeking a Friend for the End of the World etenee sopivan tasaista tahtia ja onnistuu yllättämään muutaman kerran. Huumori koostuu lähinnä absurdeista tilanteista, jotka ovat seurausta ihmisten vapautuneesta käytöksestä. Elokuva leikittelee ajatuksella muutenkin melko paljon. Myös draamaa ja romantiikkaa on tarjolla ja elokuva käsittelee runsaasti ihmisten tunteita ja katumuksia ollen välillä melko raskas. Näyttelijäsuoritukset ovat hyviä ja hahmoihin on helppo samaistua. Kuvaus on kaunista ja musiikit täydentävät kokonaisuuden upeasti. Elokuvan loppu on hienoinen pettymys.

Elokuvaksi, joka ei osaa päättää ollako komedia vai draama, Seeking a Friend for the End of the World on yllättävän onnistunut. Seesteinen tunnelma sopii hyvin tähän elämänoloiseen elokuvaan ja lopputuloksena on omalaatuinen elokuvakokemus.

7 / 10

IMDB

Take This Waltz (2011)

Take This Waltz on romanttinen draama ja komedia, jossa 28-vuotias onnellisesti naimisissa oleva nainen rakastuu naapurissa asuvaan taiteilijaan. Elokuvan pääosissa ovat Michelle Williams, Seth Rogen ja Luke Kirby.

Take This Waltz on tarinaltaan melko ennalta-arvattava, mutta päähenkilön sisäisten kamppailujen seuraaminen on silti omalla tavallaan mielenkiintoista koska sänkyyn ei hypätä suin päin. Juoni etenee kuitenkin liian hitaasti ja elokuva on venytetyn oloinen. Muutamista hauskoista hetkistä huolimatta en kutsuisi tätä hauskaksi elokuvaksi koska käsittelyssä olevat raskaat teemat muuttavat tunnelman usein alakuloiseksi. Naapurintyttömäisen Williamsin näyttelijäsuoritus on erittäin hyvä, mutta miespääosat eivät yllä hänen tasolleen. Positiivisena yllätyksenä Rogenista saadaan kuitenkin esiin muitakin kuin tuttu koominen puoli.

Elokuvan kuvaus on onnistunutta ja kuvakerronta poikkeuksellisen hyvää vaikka välillä Take This Waltz sortuukin korniin symboliikkaan. Nonverbaalinen viestintä on isossa osassa elokuvaa ja kirkkaita värejä käytetään hienosti päähenkilön ahdingon korostamisessa. Musiikit ovat vaihtelevia ja ne luovat tunnelmaa upealla tavalla.

Take This Waltz on ajatuksia herättävä ja onnistunut chick flick. Jos pitää genrestä, tämä toimii, mutta muille tätä ei voi vilpittömästi suositella.

7 / 10

IMDB

Stolen (2012)

Stolen on Nicolas Cagen tähdittämä toimintaelokuva, jossa juuri vankilasta vapautuneen varkaan tytär kidnapataan vanhan ryöstösaaliin palauttamiseksi. Päähenkilö tekee luonnollisesti kaikkensa saadakseen tyttärensä takaisin ja joutuukin aikamoiseen pyöritykseen keskelle Mardi Gras-juhlaa samaan aikaan kun tytärtä kyyditetään ympäri kaupunkia taksin takaluukussa. Elokuvan on ohjannut mm. Con Air ja The Expendables 2 –elokuvista tuttu Simon West. Muita pääosia näyttelevät Josh Lucas, Danny Huston, Malin Akerman ja Sami Gayle.

Stolen on tunnelmaltaan intensiivinen eikä hitaita hetkiä ole. Valitettavasti tarina vain on epäuskottava, täynnä kammottavia aukkoja ja vailla minkäänlaista yllätysmomenttia. Toimintakaan ei ole mitenkään poikkeuksellisen hienoa vaan muistuttaa lähinnä 80- ja 90-lukujen elokuvia. Cagen näyttelijäsuoritus on miehelle tyypillistä surkealta spanielilta näyttämistä, mutta sivuhenkilöiden puolelta löytyy ihan kohtuullisia esityksiä. Hahmot eivät ole mitenkään loistavia, mutta pientä yritystä silläkin saralla on havaittavissa. Musiikit hakevat klassista jännäritunnelmaa, mutta menevät välillä pahasti yli ja aiheuttavat lähinnä hilpeyttä. Kuvaus on periaatteessa ok muutamia käsivaralta kuvattuja kohtauksia lukuun ottamatta. Elokuvan alussa viitataan melko selvästi herrojen ensimmäiseen yhteiseen tuotokseen, mutta alkuperäinen nalle-efekti jää puuttumaan.

Kokonaisuutena Stolen on vauhdikas ja lattea elokuva, joka ei pärjää vertailussa paremmille lajikumppaneilleen. Krapulaviihteenä tämä voi menetellä, jos osaa kääntää aivonsa pois päältä, mutta loppujen lopuksi kyseessä on aika turha teos.

4 / 10

IMDB

American Dad! (2005), 8. tuotantokausi / Season 8

Family Guy:n luojan Seth MacFarlanen toinen animaatiosarja American Dad! on sekin jo kahdeksan kautta pitkä. Uusin kausi rakentaa hienosti edellisten pohjalle eikä sarjan seuraajilla ole aihetta pettymykseen. Käsikirjoittajien ideat ovat tuoreita eikä niitä ole tällä kertaa lainattu niin paljoa Family Guy:sta ja Simpsoneista kuin aiemmin. Roger on yhä isommassa osassa sarjaa ja myös Klaus saa välillä enemmän ruutuaikaa vaikka tarinat pääasiassa pyörivätkin Stanin ympärillä. Muutama MacFarlanen muista sarjoista tuttu hahmo tekee tällä kaudella cameo-esiintymisen. 

Kokonaisuutena American Dad! on jo piirretty kypsässä iässä ja se ilmenee tiettynä positiivisena ennalta-arvattavuutena. Varmaa viihdettä sarjan faneille.

9 / 10

IMDB

Movie Monday #63 - Sekaannus?

Movie Mondayn viikon kysymys on: Oletko sekoittanut näyttelijöitä toisiinsa? Ketkä esimerkiksi?

Täytyy myöntää, että nämä kaksi ovat aiheuttaneet usein hämmennystä...

Vasemmalla Jeffrey Dean Morgan ja oikealla Javier Bardem. Pienen googlettamisen perusteella joku muukin on sekoittanut ko. henkilöt keskenään koska tätäkään vertailukuvaa ei tarvinnut askerrella itse :D

Enkelten siivu / The Angels' Share (2012)

The Angels' Share (Suomessa “Enkelten siivu”) on draama ja komedia huonoille poluille joutuneesta Robbiesta, joka saa viskinmaistajaisista idean taloudellisen tilanteensa korjaamiseen. Apunaan hänellä on ryhmä enemmän tai vähemmän ongelmaisia henkilöitä, jotka hän tapaa yhdyskuntapalvelussa. Elokuvan pääosissa on joukko oikeastaan täysin Suomessa tuntemattomia näyttelijöitä.

The Angels' Share käsittelee vakavia teemoja, mutta pyrkii pitämään huumorin silmäkulmassa. Välillä siinä onnistutaan, mutta kokonaisuutena elokuva taipuu selkeästi draaman puolelle. Huumori koostuu lähinnä kouluttamattomille junteille naureskelusta. Tarina on omalla tavallaan mielenkiintoinen ja henkilöhahmot ovat hyvin kirjoitettuja. Näyttelijäsuoritukset ovat luonnollisen oloisia ja hassu skotlantilainen aksentti, jolla kaikki puhuvat, jotenkin sopii elokuvaan. Värimaailma on korostamaton, jopa hiukan lattean oloinen ja musiikkia elokuvassa on todella vähän.

Maanläheisellä tyylillä toteutettu The Angels' Share etenee sopivalla tahdilla ja pitää katsojan mielenkiinnon yllä loppuun saakka. Tarjolla ei ole suuria elämyksiä, mutta kyllä tämä viihteestä käy.

7 / 10

IMDB

Pallosalama / Thunderball (1965)

Thunderball (Suomessa ”Pallosalama”) on neljäs James Bond-seikkailu. 007 lähetetään etsimään kaksi ydinlatauksella varustettua ohjusta, jotka SPECTRE on varastanut ja joilla se kiristää brittejä ja jenkkejä. Tapahtumapaikkana ovat enimmäkseen Bahama-saaret. Sean Connery on edelleen Bond ja naispääosassa nähdään Claudine Auger. Elokuva sai Oscar-palkinnon parhaista visuaalisista efekteistä.

Thunderball seuraa Goldfingerin lanseeraamaa kaavaa, mutta tällä kertaa toimintaa on vähemmän. Se ei sinällään ole elokuvan ongelma vaan liian hitaasti käynnistyvä ja etenevä juoni, joka ei jaksa pitää mielenkiintoa yllä. Tarina on täynnä epäuskottavia yhteensattumia ja epäkohtia ja lisäksi useat kohtaukset ovat tuskallisen pitkiä. Henkilöhahmot ovat ylilyötyjä ja Bond eleettömän oloinen ja vailla tuttua charmia. Largo on pahiksena mielenkiintoinen, mutta häntä näyttelevä Adolfo Celi ei täysin vakuuta. Naispahista esittävä Luciana Paluzzi sen sijaan yllättää positiivisesti. Visuaaliset efektit ovat voineet olla aikoinaan hienoja, mutta ainakin nopeutetut kohtaukset näyttävät nykymittapuulla valitettavan tönköiltä. Tämä bond-seikkailu päättyy veden päälle.

Thunderball on James Bond-elokuva tylsemmästä päästä. Periaatteessa kaikki tutut elementit ovat paikoillaan, mutta venytetty juoni pilaa kokonaisuuden. Tätä voi suositella vain sarjan kovimmille faneille.

5 / 10

IMDB

007 ja Kultasormi / Goldfinger (1964)

Goldfinger (Suomessa ”007 ja Kultasormi”) on kolmas James Bond-seikkailu. Siinä 007 tutkii kultaa salakuljettavan liikemiehen operaatioita ja pääsee selville paljon suuremmasta suunnitelmasta. Bondina jatkaa Sean Connery ja bond-tyttönä nähdään Honor Blackman, jonka roolihahmon nimi on veikeästi Pussy Galore. Pahaa liikemiestä esittää Gert Fröbe. Elokuva voitti Oscarin parhaista äänitehosteista.

Goldfinger eroaa aiemmista bond-elokuvista. Bond on enemmän playboy ja vähemmän herrasmies. Hän on myös huomattavasti kylmäverisempi kuten kaikki muutkin henkilöt. Tekniset vimpaimet näyttelevät isompaa osaa juonessa ja niitä on niin Bondilla kuin hänen vastustajallaankin. Tarina on välillä rauhallinen, mutta toimintaa on enemmän kuin edellisissä osissa. Tällä kertaa myös pahat aikeet ovat aiempaa massiivisempia. Juoni etenee rivakasti eikä tyhjiä hetkiä ole liikaa. Conneryn roolisuoritus on tuttua tavaraa, mutta Fröbe yllättää positiivisesti Auric Goldfingerin roolissa. Ääni- ja kuvapuolella ollaan onnistuttu kohtuullisesti eivätkä efektit ole vanhentuneet liikaa. Tämä elokuva ei lopu vesille, mutta tutuissa puuhissa ollaan kuitenkin veden äärellä.

Goldfinger on vauhdikas bond-seikkailu, jonka lanseeraamaa mallia on noudatettu myöhemmissä elokuvissa. Nykymittapuulla se ei tarjoile suuria yllätyksiä, mutta jaksaa silti edelleen viihdyttää sarkastisella huumorillaan ja itseironiallaan.

8 / 10

IMDB