Terrence Malickin ohjaama The Tree of Life kertoo texasilaisesta perheestä 1950-luvulla. Tarinan keskiössä on perheen vanhin poika, joka joutuu todistamaan elämän nurjia puolia ja alkaa nähdä maailman huonossa valossa. Elokuvan pääosissa ovat Brad Pitt, Jessica Chastain, Hunter McCracken ja Sean Penn. Teos oli ehdolla kolmen Oscarin saajaksi, mukaan lukien paras elokuva.
The Tree of Life
on omalaatuinen luomus, jonka keskiössä on kuva. Se on visuaalisesti erittäin
hieno ja kuvaus ja leikkaus ovat aivan loistavia. Dialogia elokuvassa on
vastaavasti todella vähän ja usein puhe koostuu irtonaisista, syvällisyyttä
tavoittelevista mietelauseista. Maailmoja syleilevät, eteeriset välikohtaukset
pääsevät dinosauruksiin asti ja ovat aivan liian pitkiä. Sama korkealentoinen
symboliikka olisi voitu toteuttaa lyhyemmässäkin ajassa tylsistyttämättä katsojaa.
The Tree of Life käsittelee enimmäkseen negatiivisia tunteita ja on hyvin raskasta katsottavaa. Koskettavien musiikkien säestämä kokonaisuus muistuttaakin enemmän runoa kuin elokuvaa. Näyttelijät tekevät upeat suoritukset, jotka perustuvat lähinnä non-verbaaliseen tulkintaan.
The Tree of Life käsittelee enimmäkseen negatiivisia tunteita ja on hyvin raskasta katsottavaa. Koskettavien musiikkien säestämä kokonaisuus muistuttaakin enemmän runoa kuin elokuvaa. Näyttelijät tekevät upeat suoritukset, jotka perustuvat lähinnä non-verbaaliseen tulkintaan.
Unenomaista tunnelmaa tarjoileva The Tree of Life sisältää paljon tunnetta, mutta vähän tarinaa.
Estetiikka yksinään ei jaksa kantaa kovin pitkälle ja elokuva vaatiikin tietyn
mielialan, jotta se toimii. Tämän voi kokea yhtälailla taiteellisena mestariteoksena
kuin pitkäveteisenä ja teennäisenä kyhäelmänä.
1 kommentti:
Tämä leffa oli kyllä niin suuri pettymys, tai sitten en vaan ymmärtänyt sitä.. en ymmärrä hypetystä, sillä mielestäni juuri nuo välikohtaukset olivat aivan liian irrallisia ja oon samaa mieltä kanssasi, että ne olivat aivan liian pitkiä, eikä vähäisimpänä tuo mainitsemasi dinosaurusepisodi.
Lähetä kommentti