Kalevala - Uusi aika (2013)

Kalevala - Uusi aika on Jari Halosen ohjaama uusi tulkinta kansalliseepoksestamme. Se sijoittuu sekä nykyaikaan että Kalevalan aikaisiin tapahtumiin ja sen päähenkilö Sampo on nuori johtaja, joka kokee rajun kriisin, alkaa nähdä näkyjä historiasta ja epäilee sekoavansa pian. Näyttelemässä nähdään mm. Tommi Eronen, Ari Vakkilainen, Tanjalotta Räikkä, Konsta Mäkelä, Olavi Uusivirta, Pirjo Lonka, Ville Tiihonen sekä ohjaaja itse.

Kalevala - Uusi aika on hämmentävä elokuva. Sen tarina lainailee vapaasti henkilöitä ja tapahtumia alkuperäisteoksesta ja sotkee niitä eri aikakausiin. Henkilöhahmot ovat korostetun oloisia ja useissa kohtauksissa nähdään täriseviä, suu ja silmät auki ammottavia ihmisriekaleita, joiden naamalla valuu milloin mitäkin. Dialogi on aavistuksen kankeaa ja lähikuvia viljellään paljon. Nykyajassa liikemiehet kuvataan henkisen ja moraalisen rappion ruumillistumina, epäsiistin näköisinä maanpettureina, joiden tekoja vanhasta viisaudesta ammentavat pyrkivät kumoamaan. Elokuvan kantavana teemana tuntuu olevan se, kuinka ennen oltiin henkisesti parempia ja kuinka tekomme kaikuvat läpi vuosituhansien.

Synkän ja ahdistavan tunnelman omaava Kalevala - Uusi aika tarjoilee modernia, melko new age –henkistä näkemystä Kalevalasta ja vaatii alussa totuttelua erikoisen tyylinsä vuoksi. Pienestä budjetista huolimatta toteutus on ihan toimiva. Valitettavasti paatoksellinen loppu on pitkä ja hiukan sekava, melkeinpä huumehöyryinen, eikä elokuva aukea täysin ainakaan yhdellä katselulla. Tämä on niitä elokuvia, joista jokaisen pitää itse päättää, onko kyseessä nerous vai hulluus.

5 / 10

IMDB

Tie pohjoiseen (2012)

Mika Kaurismäen ohjaama Tie pohjoiseen alkaa siitä, kun Vesa-Matti Loirin esittämä isä ilmestyy yllättäen poikansa (Samuli Edelmann) oven taakse 35 vuotta sen jälkeen, kun hylkäsi tämän ja hänen äitinsä. Miehet lähtevät yhteiselle road tripille, jonka todellinen päämäärä on vain isän tiedossa. Matkalla kohdataan omalaatuisia persoonia, joita esittää iso joukko suomalaisia eturivin näyttelijöitä.

Hitaan alun jälkeen Tie pohjoiseen kerää vauhtia. Elokuvassa on tietystä päämäärättömyydestä huolimatta maanläheistä vetovoimaa, lähinnä mielenkiintoisten hahmojen ja yllättävien käänteiden vuoksi. Tilannekomiikka osuu usein kohdalleen, mutta draama on enemmäkseen haikeita tunteita ja menneiden muistelua.

Loiri sopii erinomaisesti välittömän, mutta epärehellisen huithapelin rooliin ja Edelmann jäykän asiallisen, hukassa olevan keski-ikäisen miehen kenkiin. Musiikit ovat hyvin valittuja ja visuaaliset asiat kohdallaan. Suomalaisille elokuville tyypilliseen tapaan taas nähdään mauton seksikohtaus, joka onnistuu laskemaan rimaa vielä hiukan edellisiä alemmas vaikka huumorista onkin kyse.

Töksähtäen loppuva Tie pohjoiseen ei osaa täysin päättää, millainen elokuva sen pitäisi olla. Hahmojen ajoittain oudosta käytöksestä huolimatta siitä jäi positiivinen vaikutelma.

7 / 10

IMDB

Puhdistus (2012)

Puhdistus on Antti Jokisen filmatisointi Sofi Oksasen samannimisestä kirjasta ja näytelmästä. Kovia kokenut nuori tyttö saa piilopaikan vanhemman naisen luota ja he kumpikin joutuvat kohtaamaan historiansa kauhut uudestaan. Nuorta tyttöä vainoaa hänen parittajansa ja vanhaa naista hänen nuoruutensa tapahtumat. Elokuvan pääosissa ovat Laura Birn, Liisi Tandefelt, Amanda Pilke, Krista Kosonen ja Peter Franzén.

Puhdistuksen juoni etenee välillä nykyajassa ja välillä vanhassa Neuvosto-Virossa, jonka tapahtumiin päähenkilön ajatukset palaavat. Tarina käsittelee rakkautta sekä ihmisten raadollisuutta ja selviytymiskykyä erittäin hienosti ja lopussa tarinan palaset kasataan kauniisti yhteen. Henkilöt ovat syviä ja moniulotteisia ja näyttelijäsuoritukset poikkeuksellisen loistavia. Birnin pienintäkin yksityiskohtaa myöten ilmeikäs ja elävän oloinen suoritus jää mieleen, mutta myös muut näyttelijät tekevät todella upeaa työtä. 

Visuaalisesti Puhdistus on hyvin näyttävä. Kuvaus on harvinaisen kaunista ja värimaailma luo sopivaa synkkää tunnelmaa. Lavastuksessa ja puvustuksessa ei ole tingitty ja leikkaus kuljettaa kohtauksia juuri oikealla tahdilla. Hienovaraiset, lähinnä viululla soitetut taustamusiikit huokuvat melankoliaa.

Puhdistus on paras suomalainen elokuva pitkään aikaan ja oikea mestariteos. Koskettava tarina on tuotettu ja toteutettu sen ansaitsemalla hienostuneisuudella ja ammattitaidolla eikä elokuvaa voi moittia mistään. Vaikka väkivalta ei olekaan itsetarkoitus, on osa kohtauksista niin vastenmielisiä, että nuorille tai herkille katsojille tätä ei voi suositella.

10 / 10

IMDB

Vuosaari (2012)

Aku Louhimiehen ohjaama Vuosaari on kokoelma pätkiä erilaisten ihmisten elämistä. Sen pääosissa ovat muun muassa Laura Birn, Amanda Pilke, Deogracias Masomi, Matleena Kuusniemi, Jasper Pääkkönen ja Mikko Kouki.

Vuosaari on hitaasti etenevä ja paikoin ahdistava episodielokuva, jonka tarinat eivät missään vaiheessa oikeasti kohtaa toisiaan. Ainoa yhdistävä tekijä on halu tulla rakastetuksi, mutta jotenkin se ei onnistu keräämään elokuvaa kasaan. Päämäärättömyys erottaa elokuvan Louhimiehen muuten tietyllä tavalla samankaltaisesta Paha maa-elokuvasta, joka oli huomattavasti parempi. Näyttelijäsuoritukset ovat hetkittäin oikein hyviä, mutta latteat hahmot pitävät todelliset helmet tavoittamattomissa. Kuvaus on liian hidasta, musiikit ovat mitäänsanomattomat eikä Vuosaarella ole muuta tarjottavaa kuin ankea tunnelma ja paljon seksikohtauksia, jotka tuntuvat olevan Louhimiehelle tärkeitä.

Vuosaari olisi voinut olla hyvä elokuva, mutta sen tarina tuntuu keskeneräiseltä eikä elokuvassa ole minkäänlaista vetovoimaa. Lopputuloksena on melankolinen kokonaisuus, jossa aikuiset käyttäytyvät kuin lapset ja päinvastoin.

4 / 10

IMDB

Härmä (2012)

JP Siilin ohjaama ja käsikirjoittama Härmä kertoo 1800-luvun puukkojunkkareista. Se sijoittuu Etelä-Pohjanmaalle ja siinä huonossa seurassa liikkuva ”Häjy” Esko ja hänen kunnollinen veljensä Matti taistelevat niin samoista maista kuin naisestakin. Pääosissa ovat Lauri Tilkanen, Mikko Leppilampi ja Pamela Tola. Sivuosissa on joukko tunnettuja suomalaisnäyttelijöitä mukaan lukien Esko Salminen, Lena Meriläinen, Taneli Mäkelä ja Aku Hirviniemi.

Härmä on länkkärimäinen kertomus pelosta ja rakkaudesta. Sen tarina on paikoitellen hyvin uskottava ja toisinaan raivostuttavan epäuskottava. Elokuva on liian pitkä ja useista kohtauksista puuttuu niiden kaipaama intensiivisyys. Osa henkilöhahmoista saa mukavasti syvyyttä, mutta joidenkin kohdalla on pakko ihmetellä, että miksi koko henkilö edes on mukana elokuvassa.

Mikko Leppilammi tekee loistavan suorituksen pahana poikana ja mieleeni jäi myös Lena Meriläinen äitinä, joka samaan aikaan rakastaa ja inhoaa omaa lastaan. Elokuvan puvustus ja lavastus ovat hienosti toteutettuja ja elokuva kuvaa onnistuneesti aikakauttaan ja ympäristöään. Muuten en oikeastaan löydä Härmästä mitään erityisen kiitettävää. Kotimaisille elokuville tyypilliseen tapaan dialogi on välillä niin epäselvää, että edes erillinen kaiutin puhekanavalle ei auta vaan tekstit pitää laittaa päälle saadakseen tolkkua keskustelusta.

Härmän aiheesta olisi voinut saada koskettavan saagan aikaiseksi ja elokuvasta haluaisi tykätä. Valitettavasti onnistunut ajankuvaus 1800-luvun Pohjanmaasta ei kuitenkaan riitä kantamaan koko raskasta taakkaa harteillaan ja katsojalle jää hiukan välinpitämätön olo elokuvan näkemisen jälkeen.

6 / 10

IMDB

War of the Dead - Stone's War (2011)

Marko Mäkilaakson ohjaama War of the Dead - Stone's War on pienellä budjetilla tuotettu toiminnallinen zombielokuva, joka on kuvattu Liettuassa. Siinä toisen maailmansodan tiimellyksessä suomalainen ja amerikkalainen joukko-osasto löytävät neuvostoliittolaisesta metsästä natsien sinne hylkäämän hirveän salaisuuden.

Alkuasetelmaan suhteutettuna turhan yksinkertainen tarina on täynnä aukkoja ja siihen kuuluvat mysteerielementit olisivat voineet tuoda paljon kaivattua lisäpotkua paremmin käytettynä. Alun joukkokohtauksissa ohjaus tökkii pahasti, mutta loppua kohti homma saadaan edes vähän paremmin hallintaan. Onttojen hahmojen dialogi on välillä surkuhupaisaa ja tiettyjen näyttelijöiden tönkköenglanti häiritsee vaikka se tavallaan sopiikin juoneen. Samuel Vauramo yllättää hyvällä tulkinnallaan ja jättää jälkeensä niin Mikko Leppilammen kuin Andrew Tiernaninkin tylsähköt suoritukset.

War of the Dead - Stone's War ei pärjää isolla rahalla tehdyille lajitovereilleen, mutta sen tunnelma ja kuvaus ovat lievän positiivisia yllätyksiä suhteessa muuhun elokuvaan, jota en voi suositella katsottavaksi selvänä.

3 / 10

IMDB

Iron Sky (2012)

Suomalaisen elokuvaosaamisen hypetetty taidonnäyte Iron Sky on positiivinen yllätys. Syynä ei ole se, että elokuva olisi kovin erikoinen vaan jotenkin kaiken ennakkorummutuksen jälkeen olin varautunut jo kaikkein pahimpaan.

Konsepti on kekseliäs, mutta lopullinen juoni jää jotenkin ponnettomaksi. Näyttelijäsuoritukset ovat hyviä ja efektit kansainvälistä tasoa, mutta samojen tuottajien edellisen elokuvan Star Wreckin pohjalta olin odottanut hieman enemmän huumoria. Iron Sky on kuitenkin hyvä osoitus siitä, että muuallakin kuin Hollywoodissa osataan tehdä elokuvia.

Henkilöhahmot ovat jotenkin latteita, monet niistä tarkoituksellisen karikatyyrisiä, mutta sen vastapainona olisi mielellään nähnyt niitä uusia vitsejä. Viihdyttävä tämä on vaikka suomalaisuuden unohtaisi, mutta Iron Sky ei aiheuttanut lopulta samanlaista halua katsoa elokuva heti uudestaan kuin Star Wreck.

7 / 10

IMDB