JP Siilin ohjaama ja käsikirjoittama Härmä kertoo 1800-luvun puukkojunkkareista. Se sijoittuu Etelä-Pohjanmaalle ja siinä huonossa seurassa liikkuva ”Häjy” Esko ja hänen kunnollinen veljensä Matti taistelevat niin samoista maista kuin naisestakin. Pääosissa ovat Lauri Tilkanen, Mikko Leppilampi ja Pamela Tola. Sivuosissa on joukko tunnettuja suomalaisnäyttelijöitä mukaan lukien Esko Salminen, Lena Meriläinen, Taneli Mäkelä ja Aku Hirviniemi.
Härmä on länkkärimäinen kertomus pelosta ja rakkaudesta. Sen tarina on paikoitellen hyvin uskottava ja toisinaan raivostuttavan epäuskottava. Elokuva on liian pitkä ja useista kohtauksista puuttuu niiden kaipaama intensiivisyys. Osa henkilöhahmoista saa mukavasti syvyyttä, mutta joidenkin kohdalla on pakko ihmetellä, että miksi koko henkilö edes on mukana elokuvassa.
Mikko Leppilammi tekee loistavan suorituksen pahana poikana ja mieleeni jäi myös Lena Meriläinen äitinä, joka samaan aikaan rakastaa ja inhoaa omaa lastaan. Elokuvan puvustus ja lavastus ovat hienosti toteutettuja ja elokuva kuvaa onnistuneesti aikakauttaan ja ympäristöään. Muuten en oikeastaan löydä Härmästä mitään erityisen kiitettävää. Kotimaisille elokuville tyypilliseen tapaan dialogi on välillä niin epäselvää, että edes erillinen kaiutin puhekanavalle ei auta vaan tekstit pitää laittaa päälle saadakseen tolkkua keskustelusta.
Härmän aiheesta olisi voinut saada koskettavan saagan aikaiseksi ja elokuvasta haluaisi tykätä. Valitettavasti onnistunut ajankuvaus 1800-luvun Pohjanmaasta ei kuitenkaan riitä kantamaan koko raskasta taakkaa harteillaan ja katsojalle jää hiukan välinpitämätön olo elokuvan näkemisen jälkeen.
6 / 10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti