Film noir -trilleri The Killing (Suomessa
”Peli on menetetty”) on Stanley Kubrickin ensimmäisiä elokuvia.
Se kertoo raviradalla tapahtuvasta ryöstöstä, joka on suunniteltu pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Pääosissa ovat Sterling Hayden, Elisha Cook Jr., Marie Windsor sekä joukko muita näyttelijöitä.
The Killing etenee
hyppien ajassa eteenpäin ja taaksepäin kliinisen oloisen kertojan tahdittamana.
Nopea dokumenttimainen kerronta ja vauhdikas leikkaus luovat elokuvaan hektisen
tunnelman ja rakentavat jännitystä mestarillisesti. Tapahtumarikas päivä käydään
läpi jokaiselle hahmolle erikseen ja vasta lopussa tarina etenee lineaarisesti. Quentin Tarantino otti tästä elokuvasta mallia Reservoir Dogsin kerrontaan.
Elokuvan musiikit ovat huomattavan pahaenteiset ja välillä liian päällekäyvät. Näyttelijäsuorituksissa on selviä tasoeroja niin pääosien kuin sivuhenkilöidenkin osalta. Tarjolla on niin upeita kuin ylinäyteltyjäkin rooleja. Hahmot ovat persoonallisia ja niihin samaistuminen on mahdollista. Elokuvan toisinaan haparoiva kuvaus häiritsee hiukan tunnelmaa.
Elokuvan musiikit ovat huomattavan pahaenteiset ja välillä liian päällekäyvät. Näyttelijäsuorituksissa on selviä tasoeroja niin pääosien kuin sivuhenkilöidenkin osalta. Tarjolla on niin upeita kuin ylinäyteltyjäkin rooleja. Hahmot ovat persoonallisia ja niihin samaistuminen on mahdollista. Elokuvan toisinaan haparoiva kuvaus häiritsee hiukan tunnelmaa.
The Killing on hienosti
kerrottu ja intensiivinen rikoselokuva, jonka tekninen laatu on kärsinyt ajan
hampaissa. Kokonaisuutena elokuvaa voisi kuvata sanalla raaka, enkä nyt viittaa väkivaltaan vaikka sitäkin riittää.
3 kommenttia:
Olen pari kertaa meinannut ostaa tämän elokuvan, mutta lähidivarista ostettavassa kun ei ole suomenkielistä tekstitystä, niin on se aina jäänyt.
Itselläni oli sama ongelma aikoinaan, mutta pakon edessä suoritettu totuttelu englanninkielisiin teksteihin ja yleinen kielitaidon kasvaminen johtivat siihen, että nykyään valitsen aina tekstit englanniksi jos mahdollista :) Niiden tarkoitus on lähinnä tukea kuulemista koska monesti dialogi on hiukan epäselvää. Välillä laitan samasta syystä kotimaisissakin tekstit päälle kun äänimiksaus on kamalaa ja kännisten mutinoista ei vaan saa selvää... Tietyissä sarjoissa ja tietyillä kanavilla (lue Music TV) suomenkieliset käännökset ovat usein niin huonoja, että niistä pitäisi jo sakottaa. Suomentajilla ei selvästikään ole mitään käsitystä kieliopista, kontekstista, sanonnoista tai kulttuurieroista ja katsoja menee sekaisin jos ei ymmärrä kuullusta puheesta sisällön oikeaa merkitystä. Käännökset ovat jo tragikoomisia tyyliin: "I'll be back" -> "Minä tulen olemaan selkä". Mutta tosiaan, kannustan lämpimästi kokeilemaan niitä englanninkielisiä tekstejä, niihin tottuu äkkiä ja kielitaito kasvaa kohisten! Esimerkiksi jollain tutulla sarjalla on helppo aloittaa.
Kyllä siis itsekkin omistan useita elokuvia, joissa ei ole suomenkielisiä tekstityksiä ("Los Britainnos" -julkaisut) ja olenkin huomannut, että englanninkielisinä tekstitykset ovat parhaimmillaan, mutta vanhasta tottumuksesta tulee aina otettua suomen kielellä.
Ja tuo on totta, että joissakin Suomalaisissa elokuvissa on pakko pistää tekstitykset päälle, koska puhe on aivan perkeleen huonolla volyymillä, mutta musiikit ovat sitten taas sellaisia, että amalgaamit irtoavat, kun olet laittanut voluumia dialogikohtaukseen. Se onkin toinen ongelma: Aina joutuu räpläämään kaukosäädintä elokuvaa katsoessa
Lähetä kommentti