Stanley Kubrickin nimihirviö Dr. Strangelove or: How I Learned to Stop Worrying and Love the Bomb (Suomessa “Tohtori Outolempi eli: Kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia”) on erikoinen yhdistelmä trilleriä ja mustaa huumoria. Hullu amerikkalainen kenraali aloittaa ydinsodan Neuvostoliittoa vastaan ja huoneellinen poliitikkoja ja armeijan johtajia yrittää estää sen. Elokuva oli ehdolla neljän Oscarin saajaksi. Pääosissa ovat mm. Peter Sellers, George C. Scott, Sterling Hayden ja Slim Pickens.
Dr. Strangelove on täynnä loistavia näyttelijäsuorituksia, mutta paras on ehdottomasti Sellersin kolmoisrooli presidenttinä, kenraalin avustajana ja tohtorina. Myös Haydenin suoritus seonneena kenraalina on ikimuistoinen. Henkilöhahmot ovat tarkoituksellisen liioiteltuja, mutta ne pysyvät silti sopivissa rajoissa. Elokuvan tarina on mielenkiintoinen ajatusleikki, jonka loistava kerronta pitää katsojan tiukasti otteessaan muutamista epäkohdista huolimatta. Pohjimmiltaan Dr. Strangelove on sodan vastainen elokuva ja Kubrickin tapa viestiä satiirin avulla saa viestin varmasti vietyä perille. Efektit ovat vanhentuneet, mutta mahtava kuvaus luo tunnelmaa upeasti. Musiikit ovat tarkoituksellisen koomiset ja usein hienolla tavalla ristiriidassa kuvan kanssa.
Dr. Strangelove
on aito klassikko. Sen ennakkoluuloton tapa yhdistää kaksi toisistaan kaukana
olevaa genreä on onnistunut eikä tästä tragikoomisesta opetusfilmistä voi olla
pitämättä.
1 kommentti:
Tri Outolempi on yksi suosikkikomedioistani. Se on sopivan nerokas. Olihan minunkin pakko tehdä tästä elokuvasta jossain vaiheessa oma arvostelu. Tässä elokuvassa hienoa ovat juuri nuo ylivedetyt roolihahmot ja ajalleen upeat lavasteet.
Lähetä kommentti