Kick-Ass 2 (2013)

Ensimmäinen Kick-Ass -elokuva kertoi tavallisesta teinipojasta (Aaron Taylor-Johnson), joka päätti ryhtyä supersankariksi, mutta jolla ei ollut siihen oikeastaan minkäänlaisia edellytyksiä. Kick-Ass 2 jatkaa omalla tavallaan hellyyttävien urpojen seikkailuja rikostentorjunnassa ja tuo takaisin ruutuun myös Hit Girlin (Chloë Grace Moretz) ja uutena hahmona maailman ensimmäisen superpahiksen The Motherfuckerin, jota esittää edellisestä osasta tuttu Christopher Mintz-Plasse. Mukana ovat myös Colonel Stars and Stripes (Jim Carrey), Battle Guy (Clark Duke), Night-Bitch (Lindy Booth) ja Hit Girlin uusi huoltaja (Morris Chestnut).

Kick-Ass 2 seuraa edeltäjänsä viitoittamalla tiellä parodioidessaan supersankarielokuvia. Se viljelee mustaa huumoria ja sen toiminta on tietoisesti tarpeettoman veristä, outoa ja varsin epäsovinnaista. Välissä nähdään teinidraamaa ja muutama surullinenkin kohtaus. Lapasesta lähtevän meininkin taustalla soi energinen musiikki ja elokuvan vire on nuorekas ja nörttejä ihannoiva.

Mauttomien vitsien tahdittama Kick-Ass 2 pyrkii olemaan moniulotteinen ja toisinaan jopa vakavastiotettava, mutta sortuu samalla hajanaisuuteen ja kliseisiin, joille ei voi nauraa. Vaikka edellisen osan tuoreutta ei tavoitetakaan, kieli poskessa tehty elokuva jaksaa kaikesta keskenkasvuisuudestaan huolimatta viihdyttää, jos sen brutaalius ei häiritse.

7 / 10

IMDB

Iron Man 3 (2013)

Iron Man 3 jatkaa Tony Starkin (Robert Downey Jr.) seikkailuja Iron Man –supersankarina. The Avengers –elokuvassa nähtyjen New Yorkin tapahtumien jälkeen mies kärsii paniikkihäiriöistä ja työstää pakkomielteisesti pukujaan jättäen tyttöystävänsä (Gwyneth Paltrow) turhan vähälle huomiolle. Mandarin –niminen terroristi (Ben Kingsley) hyökkää Starkin kotiin ja sen seurauksena hän joutuu selviämään ilman rakkaita lelujaan ja hoitamaan kostonsa perinteisemmin menetelmin. Mukana toiminnassa nähdään myös AIM-järjestössä työskentelevät Guy Pearce ja Rebecca Hall sekä valtion oma supersankari Iron Patriot (Don Cheadle).

Voimakkaasti edellisten elokuvien päälle rakentava Iron Man 3 on kotoisan oloinen ne nähneille, mutta voi muuten olla alussa hiukan sekava. Juonessa on hyvää yritystä ja kaiken toiminnan sekaan on saatu mahdutettua kuivaa huumoria, poliittista kritiikkiä, muutamia uusia ideoita ja kasa lainattuja. Toimintaa on enimmäkseen helppo seurata ja mahtipontinen tuhon sinfonia onnistuu ilman kymmeniä siviiliuhreja. Downey Jr. istuu kerta kerralta rooliinsa paremmin, mutta tällä kertaa shown meinaa varastaa Kingsley, joka pystyy vaihtelemaan pelottavan ja hauskan välillä silmänräpäyksessä.

Supersankareihin rennosti suhtautuva Iron Man 3 on tasapainoinen kokonaisuus ja parempi kuin sarjan edellinen osa. Se on popcorn-viihdettä parhaimmillaan ja kaiken kaikkiaan erittäin viihdyttävä elokuva. Muista katsoa myös lopputekstien jälkeinen kohtaus.

8 / 10

IMDB

Dredd (2012)

Tulevaisuuden dystopiaan sijoittuva Dredd perustuu nimensä mukaisesti Judge Dredd -sarjakuviin ja kertoo siten samannimisestä lainvalvojasta, jolla on oikeus toimia myös tuomarina, valamiehistönä ja teloittajana. Elokuvassa tuomari saa mukaansa naisharjoittelijan, jonka kanssa he päätyvät sotaan rikollisjengin kanssa lukitussa kerrostalossa. Elokuvan pääosissa ovat Karl Urban, Olivia Thirlby and Lena Headey.

Epäilyttävästi The Raid Redemption –elokuvaa asetelmaltaan muistuttava Dredd on silkkaa roskaa alusta loppuun. Elokuvan parasta antia on brutaali toiminta, mutta täydellinen juonen puuttuminen haittaa aika pahasti vaikka sarjakuvamainen kerronta tavallaan tekeekin oikeutta alkuperäiselle hahmolle. Machoilu ja dialogi ovat molemmat perin tylsiä eikä hahmoista kannata edes aloittaa. Erikoisena yksityiskohtana mainittakoon se, että Urban pitää kypärää päässään koko elokuvan ajan eikä näytä silmiään missään vaiheessa.

Turhaa nostatusta ja mukafuturistisia musiikkeja sisältävä Dredd hakee tyyliä oudoista hidastuksista ja henkistä ulottuvuutta mieltä lukevan mutantin avulla. Tietyllä omituisella tasolla tyylikkään tyly elokuva on loppujen lopuksi puuduttavaa ja naurettavaa pelleilyä. Judge Dreddin faneihin ja teinipoikiin elokuva voi vedota, mutta muiden on parempi kiertää se kaukaa.

3 / 10

IMDB

The Avengers (2012)

The Avengers on supersankarielokuva, jossa S.H.I.E.L.D.:iin kuuluva Nick Fury (Samuel L. Jackson) kasaa yhteen joukon erikoislaatuisia yksilöitä taistelemaan puolijumala Lokia (Tom Hiddleston) ja hänen avaruusolennoista koostuvaa armeijaansa vastaan. Supersankareista mukana ovat Iron Man (Robert Downey Jr.), Captain America (Chris Evans), Hulk (Mark Ruffalo) ja Thor (Chris Hemsworth). Agenteista nähdään Natasha Romanoff eli Black Widow (Scarlett Johansson) sekä Clint Barton eli Hawkeye (Jeremy Renner). Edellä mainittujen lisäksi ruudussa vilahtavat myös Clark Gregg, Cobie Smulders, Stellan Skarsgård ja Gwyneth Paltrow. Elokuvan on ohjannut mm. Firefly-sarjasta tuttu Joss Whedon.

The Avengers esittelee suuren joukon hahmoja ja valitettavasti samasta syystä ne kaikki jäävät melko pintapuoleisiksi. Käytännössä vain hahmojen machoilu-puoli tuodaan esille, mutta millekään muulle ei ole aikaa. Hahmojen välinen dynamiikka on onneksi yllättävän hyvää. Elokuva on täynnä viittauksia lähivuosien muihin supersankarielokuviin, joissa kyseiset hahmot ovat seikkailleet ja joissa osa on esiteltykin kunnolla, mutta jos niitä ei ole nähnyt, voi katsoja olla aika ulalla. Näyttelijäsuoritukset ovat onneksi pääsääntöisesti hyviä ja myös pahiksiin on lainattu peleistä piirteitä, joita ei ole vielä kulutettu filmipuolella loppuun.

Visuaalisesti The Avengers on erittäin hieno ja efekteihin on todellakin panostettu. Myös äänipuoli on taattua tavaraa. Valitettavasti samaa ei voi sanoa juonesta, joka loistaa poissaolollaan. Tilannetta ei helpota se, että elokuva alkaa heikosti ja on aivan liian pitkä. Jännitystä on saatu rakennettua lopulta sopivasti ja muutaman kerran The Avengers saa jopa nauramaan.

Eeppinen taistelu pahuutta vastaan käydään vaihtelevilla väkivallan välikappaleilla ja supersankarielokuvaksi The Avengers on ihan raikas kokemus. Mitään syvällistä elokuvasta ei kannata etsiä, mutta popcorn-viihteenä se on siitä paremmin tuotetusta päästä. Jos ei ole nähnyt elokuvassa seikkailevien sankareiden aikaisempia kohelluksia, voi pisteistä ottaa 1-2 pois.

8 / 10

IMDB

The Amazing Spider-Man (2012)

The Amazing Spider-Man on uusi versio kaikkien tunteman supersankarin uran alkuhetkistä. Vain 10 vuotta edellisen filmatisoinnin jälkeen tehdyn elokuvan on ohjannut Marc Webb ja sen pääosissa ovat Andrew Garfield, Emma Stone ja Rhys Ifans.

The Amazing Spider-Man eroaa edellisestä tuotoksesta muutamalla tavalla. Ensinnäkin kyseessä on huomattavasti synkempi ja vakavampi elokuva. Toinen iso ero on siinä, että hahmoissa on enemmän särmää ja inhimillisyyttä. Tarina on hieman erilainen ja tällä kertaa Hämis joutuu käyttämään apunaan myös tekniikkaa.

Pääosien näyttelijät tekevät hyvät suoritukset ja varsinkin naapurintyttömäinen Stone ilahduttaa suorituksellaan. Toimintakohtauksissa on vauhtia ja romanttisissa kohtauksissa tunnelmaa. Kyseessä onkin edellistä sovitusta jännittävämpi ja koskettavampi elokuva, jossa efekteillä kikkailua on vähennetty.

The Amazing Spider-Man ei tuo paljoa uutta pöytään, mutta on silti parempi kuin edeltäjänsä. Hienosti ohjattu teos jaksaa viihdyttää, jos sattuu pitämään supersankarielokuvista.

7 / 10

IMDB

Yön Ritarin paluu / The Dark Knight Rises (2012)

The Dark Knight Rises (Suomessa “Yön Ritarin paluu”) on Christopher Nolanin Batman-trilogian päätösosa, joka alkaa kahdeksan vuotta edellisen osan loppumisen jälkeen. Bane­-niminen terroristi ottaa Gothamin haltuunsa ja pakottaa hiljaiseloa pitäneen Batmanin palaamaan töihin. Christian Balen rinnalla elokuvassa nähdään vanhat tutut Gary Oldman, Morgan Freeman ja Michael Caine sekä uusina näyttelijöinä mm. Joseph Gordon-Levitt, Anne Hathaway ja Marion Cotillard.

The Dark Knight Rises vaihtelee räjähtävän toiminnan ja toisinaan synkänkin draaman välillä. Taustalla on suureellinen tarina, jonka juuret löytyvät jo ensimmäisestä elokuvasta. Pari kertaa katsoja yllätetään oikein kunnolla, mutta osa lopusta on pedattu siten, että se on tarkoituksellisen helppo arvata. Juonessa on muutamia aukkoja ja kliseitä, jotka eivät kuitenkaan ole niin pahoja, että haittaisivat tunnelmaa. The Dark Knight Rises on hiukan turhan pitkä, mutta toisaalta syvällisesti kerrottu tarina auttaa samaistumaan hahmoihin ja luo toiminnalle pohjaa. Jotkut eivät ole pitäneet elokuvan lopusta, mutta minun mielestäni se oli ihan toimiva.

Näyttelijäsuoritukset ovat erittäin hyviä ja elokuvan pahis on sarjalle tyypillisen oloinen, mutta silti tuore ilmestys. Sävellyksistä vastaa Hans Zimmer ja tyyli on sen mukaista. Musiikit ovat pelkistetyt ja tarjolla on joko Gladiator-tyylistä eteeristä melodiaa tai mahtipontista rumpumusiikkia. Efektit ovat todella näyttäviä ja elokuvan kuvaus ja leikkaus tukevat kerrontaa.

The Dark Knight Rises tarjoilee tyylikästä toimintaa pitkällä taustatarinalla höystettynä. Se on trilogiansa paras osa ja sopiva päätös sarjalle. Muutamista puutteistaan huolimatta se on loistava elokuva ja asettaa riman niin korkealle, että uusia Batman-elokuvia ei näiden jälkeen tarvitse ihan hetkeen tehdä.

9 / 10

IMDB

I Am Number Four (2011)

I Am Number Four on Michael Bayn tuottama teineille suunnattu toimintaelokuva, jossa intergalaktiset pahikset jahtaavat maassa piileskeleviä alieneita, jotka voidaan tappaa vain numerojärjestyksessä. Elokuvan pääosissa ovat Alex Pettyfer, Timothy Olyphant ja Dianna Agron. Päähenkilö on järjestyksessä neljäs ja nyt on hänen vuoronsa taistella vastaan tai paeta.

I Am Number Four muistuttaa tuottajansa Transformers-elokuvia. Tarinassa on koko maapalloa uhkaavia muukalaisia ja niistä huolimatta päähenkilö käyttää aikansa tyttöjen perässä juoksemiseen. Elokuvassa on liikaa teinidraamailua ja kliseitä ennen kuin päästään henkilökohtaiseen kasvuun saakka. Näyttelijät ovat ihan kohtuullisia loistosuorituksien kuitenkin puuttuessa täysin. Erikoistehosteet toimivat, mutta taistelukohtaukset ovat usein aivan liian pimeitä ja sekavia. Musiikit sopivat sinällään kohtauksiin, mutta koska ne sisältävät myös tuotantohetkellä pinnalla olleita hittejä, tämä elokuva ei taida kestää ajan hammasta kovinkaan hyvin.

I Am Number Four pyrkii nousemaan aivottomalta kesärymistelytasolta siinä kuitenkaan onnistumatta. Se jaksaa viihdyttää hetken vaikka krapulaviihteenä, mutta ei sisällä minkäänlaista uudelleenkatsomispotentiaalia. Elokuvalle oli suunnitteilla jatko-osa, joka olisi voinut syventää taustalla olevaa tarinaa, mutta se on toistaiseksi hyllytetty.

6 / 10

IMDB

John Carter (2012)

Edgar Rice Burroughsin Mars-sarjaan perustuva John Carter on Disneyn tuottama seikkailufantasia, jossa entinen etelävaltioiden sotilas päätyy Marsiin ja keskelle sen valtataisteluja. Tarjolla on hetkistä menoa ja mielikuvituksellisia paikkoja ja olentoja. Jollain tavalla tästä tulee mieleen Muumio-elokuvasarja ja Prince of Persia: The Sands of Time.

John Carterin juoni etenee melko vauhdikkaasti ja varsinkin alussa joutuu keskittymään pysyäkseen kärryillä kaikkien uusien osapuolten pyörteissä. Isolla rahalla tuotetut efektit, CGI-hahmot ja taustamusiikki toimivat, koska niihin ei oikeastaan kiinnitä mitään huomiota. Näyttelijät eivät ole huonoja, mutta toisaalta myöskään loistavia suorituksia ei ole tarjolla. Alun lievän haparoinnin jälkeen tarinaan pääsee sisälle ja henkilöhahmoihin saadaan edes hitunen materiaa.

John Carter ei ole mitenkään erityinen elokuva eikä se saavuta haettuja eeppisiä mittasuhteita, koska liian paljon on tungettu liian lyhyeen aikaan. John Carter on elokuva, jossa ei ole varsinaisesti mitään poikkeuksellista, mutta ei myöskään suuria puutteita. Tämä on tasapaksua kesäviihdettä, joka paranee loppua kohti mutta ei missään vaiheessa säväytä.

7 / 10

IMDB

X-Men: First Class (2011)

X-Men on ensimmäisiä supersankareista kertovia leffasarjoja ja uusin painos X-Men : First Class vie tarinan alkuun. Rytinää on luvassa ja kaikki on toteutettu pieteetillä. Sinänsä hyvä elokuva kärsii uutuuden puutteesta vaikka nouseekin monien muiden vastaavien rytinöiden yläpuolelle. Osa henkilöistä saa genrelle poikkeuksellisen paljon syvyyttä, mutta suuri kaarti jää silti hiukan pinnallisesti tutuksi. Sarjan ystäville tämä on hyvä elokuva ja jännitys syntyy sen seuraamisesta, miten kukakin on muodostunut itsekseen. Lopulta tarjolla ei kuitenkaan ole mitään uutta vaan vain hyvä kesäaction X-Men-sarjan paremmasta päästä.

7 / 10

IMDB