Lemmenlomalla / Hope Springs (2012)

Hope Springs (Suomessa “Lemmenlomalla”) on romanttinen draamakomedia, jonka pääosissa ovat Meryl Streep, Tommy Lee Jones ja Steve Carell. Siinä 30 vuotta naimisissa ollut keski-ikäinen pariskunta lähtee idylliseen pikkukaupunkiin osallistuakseen viikon mittaiseen pariterapiaan, jonka vaimo toivoo tuovan ratkaisun pariskunnan avioliitto-ongelmiin.

Hope Springs etenee aavistuksen hitaasti ja ilman suuria yllätyksiä, mutta tarina ei missään vaiheessa oikeastaan tylsistytä. Hahmot olisivat voineet olla syvällisempiä, mutta näyttelijäsuoritukset sen sijaan ovat hienoja. Lee Jones esittää uskottavasti jäyhää vanhanaikaista miestä ja Streep elämäänsä kyllästynyttä rouvaa. Koomisista rooleistaan paremmin tunnettu Carell sopii yllättävän hyvin terapistiksi.

Ajatuksia herättävä Hope Springs kertoo vanhasta parisuhteesta, jonka kipinä on hukassa. Elokuva on paikoin hauska, mutta enimmäkseen tunnelma on ahdistunut ja alakuloinen ja myös myötähäpeä nostaa päätään esiin. Tämä elokuva ei ole kaikille, mutta aikuiseen makuun se sopii oikein hyvin.

7 / 10

IMDB

New Year's Eve (2011)

Love Actually -elokuvan menestyksen innoittamana amerikkalaiset vähemmän yllättäen päättivät toisintaa konseptin. New Year's Eve on heidän toinen elokuvansa samalla idealla ja nimensä mukaisesti tämä episodielokuva käsittelee uuteen vuoteen sijoittuvia tarinoita. Ruudussa nähdään mm. Michelle Pfeiffer, Robert De Niro, Halle Berry, Alyssa Milano, Jessica Biel, Jon Bon Jovi, Ashton Kutcher, Sarah Jessica Parker, Hilary Swank, Sofía Vergara, John Lithgow ja Matthew Broderick.

Törkeän määrän tähtiä ja piilomainontaa sisältävä New Year's Eve on roskaa alusta loppuun. Tarinat eivät ole kiinnostavia ja ainoa yhdistävä tekijä on hahmojen järjetön kiire ja stressi. Huonosti ohjattu teos on puuduttavaa katseltavaa eikä siinä ole minkäänlaista vetovoimaa tai haettua taianomaista tunnelmaa. Henkilöhahmot ovat paikoin liian pirteitä ja korostettuja ja Vergaran hahmo on kopioitu suoraan hänen roolistaan Modern Family-sarjassa.

Huonolla tavalla epäuskottava New Year's Eve on ponneton yritys episodielokuvan saralla ja osoittaa, että pelkillä tähdillä ei tee mitään, jos heille ei anna kunnollista näyteltävää. Pysykää kaukana tästä.

2 / 10

IMDB

Rakkautta vain / Love Actually (2003)

Love Actually (Suomessa “Rakkautta vain”) on episodielokuva, joka kertoo kahdeksan erilaista joulunalusaikaan sijoittuvaa tarinaa. Kaikki tarinat käsittelevät tavalla tai toisella rakkautta. Elokuvassa esiintyvät mm. Hugh Grant, Bill Nighy, Colin Firth, Liam Neeson, Emma Thompson, Heike Makatsch, Keira Knightley, Martine McCutcheon ja Laura Linney. Lisäksi useat muut tunnetut henkilöt vilahtavat sivurooleissa.

Hyvä episodielokuva on vaikea toteuttaa, mutta Love Actually onnistuu siinä hienosti. Tarinoihin saadaan yleensä loppu ja ne muodostavat upean kokonaisuuden. Valittu teema toimii ja tarjolla on skaala tunteita laidasta laitaan. Taustavire on positiivinen ja elokuvasta jää hyvä mieli vaikka kaikki tarinat eivät päätykään kuten saduissa. Näyttelijäsuoritukset ovat mahtavia ja hahmot saavat lyhyestä ruutuajastaan huolimatta sopivasti syvyyttä.

Lämminhenkinen Love Actually on jouluelokuva paremmasta päästä. Pilke silmäkulmassa toteutettu kokonaisuus on niin siirappisen ällömakea, että täydellisen uskottavuuden puutteen antaa anteeksi. Täytyy olla melko kyyninen ollakseen pitämättä tästä.

9 / 10

IMDB

Taken 2 (2012)

Taken 2 on nimensä mukaisesti jatko-osa neljän vuoden takaiselle toimintaelokuvalle. Tällä kertaa vanhemmat joutuvat kidnappauksen kohteeksi Istanbulissa kun edellisessä osassa tapetun ihmiskauppiaan isä hakee kostoa. Pääosissa ovat vanhat tutut Liam Neeson, Famke Janssen ja Maggie Grace. Pääpahikseksi on valittu Rade Serbedzijai ja käsikirjoitusta oli edelleen mukana tekemässä Luc Besson.

Taken 2 sisältää vauhdikasta toimintaa Istanbulin kaduilla, katoilla ja ahtaissa sisätiloissa. Melankolisesti alkava elokuva sisältää kuitenkin myös turhaa irtonaista draamaa ja täydellisen epäuskottavia kohtauksia. Näyttelijäsuoritukset ovat ihan kohdallaan ja varsinkin Serbedzija sopii loistavasti katkeran ja kostonhimoisen vanhan miehen rooliin. Kuvaus toimii ja maisemat ovat paikoin varsin nättejä, mutta laidasta laitaan vaihtelevat musiikit menevät toisinaan pahasti yli.

Yllättävän tyylikkäästi toteutettu kostotarina ei tuo ruudulle oikeastaan mitään uutta eikä sisällä minkäänlaisia yllätyksiä. Tytär saadaan mukaan toimintaan, mutta lopulta tämä sieluton pinnallisuus jaksaa viihdyttää vain, jos sattuu tykkäämään genrestä ja osaa vaihtaa aivonsa vähemmän kriittiseen tilaan.   

6 / 10

IMDB

Täydellinen rikos / Dial M for Murder (1954)

Dial M for Murder (Suomessa “Täydellinen rikos”) on samannimiseen näytelmään perustuva Alfred Hitchcockin ohjaama mysteeri ja rikostrilleri. Siinä Ray Millandin esittämä entinen tennistähti toteuttaa juonen vaimonsa (Grace Kelly) murhaamiseksi, mutta joutuu asioiden mennessä pieleen improvisoimaan uuden suunnitelman, josta tulee oikeastaan ensimmäistä vielä parempi. Täydellistä rikosta ovat sotkemassa ja tietämättään auttamassa lisäksi vaimon rakastaja (Robert Cummings) ja rikosetsivä (John Williams).

Käytännössä yhteen huoneeseen sijoittuva Dial M for Murder on ymmärrettävistä syistä hyvin näytelmämäinen ja nojaa täysin dialogiin, joka on onneksi mielenkiintoinen. Hahmojen ajatuksenjuoksu ja elokuvan monimutkainen juoni muistuttavat Agatha Christien kertomuksia. Näyttelijäsuoritukset ovat hienoja ja Milland on kuin luotu tekomukavan, mutta oikeasti kylmän laskelmoivan miehen rooliin. Kelly on vähemmän yllättävästi ihastuttavan tyttömäinen ja Williams uskottava ovelana konkarietsivänä. Klassiset musiikit ja ok kuvaus kuuluvat luonnollisesti pakettiin.

Dial M for Murder tarjoaa katsojalle sopivan kokonaisuuden jännitystä ja mysteeriä. Hahmojen verbaalista manipulointia ja pohdintaa on kiinnostavaa seurata ja tarinassa on tarpeeksi käänteitä. Dial M for Murder on yksi parhaista rikoksen ratkaisua käsittelevistä elokuvista.

9 / 10

IMDB

Looper (2012)

Looper on vuoteen 2044 sijoittuva scifi-elokuva, jonka päähenkilö tappaa ammatikseen vuodesta 2074 ajassa takaisin lähetettyjä henkilöitä. Eräänä päivänä hän saa tapettavakseen vanhemman itsensä kun hänet palkannut mafia siivoaa jälkiään. Asiat eivät kuitenkaan mene kuten piti vaan tapahtumasta alkaa eräänlainen kissa/hiiri-leikki, jossa hän jahtaa ja pakenee itseään yrittäen samaan aikaan muuttaa ja olla muuttamatta tulevaisuutta. Elokuvan pääosissa ovat Joseph Gordon-Levitt, Bruce Willis ja Emily Blunt.

Tuoreen idean omaava Looper sijoittuu mielenkiintoiseen maailmaan, joka sotkee uutta ja vanhaa. Kuten kaikki aikamatkustuselokuvat, se pistää katsojan pään välillä sekaisin, mutta tällä kertaa kuitenkin kohtuullisella tasolla ja käyttäen sitä samalla nerokkaasti juonen osana. Kerronta on jakaantunut tavallaan kahteen ja vanhempi henkilö saa muistot nuoremman tekemisistä heti niiden tapahduttua. Elokuvassa on sopivasti yllätyksiä ja toimintaa, joka pysyy maanläheisellä ja uskottavalla tasolla. Looperin äänimaailma on poikkeuksellisen hieno vaihdellen täysin hiljaisista kohtauksista intensiivisiin musiikkeihin eikä kuvauskaan häviä sille laadussa.

Looperin henkilöhahmot saavat syvyyttä ja myös sivuhahmot ovat kiinnostavia. Näyttelijäsuoritukset todella toimivat ja varsinkin elokuvassa esiintyvä lapsi jää mieleen. Gordon-Levitt näyttää hyvin erilaiselta kuin yleensä, mutta suoriutuu osastaan hienosti. Willis on aavistuksen tylsä, mutta Blunt auttaa korjaamaan tilannetta.

Looper on scifi-elokuva paremmasta päästä. Se ei sorru genrelle tyypillisiin virheisiin vaan tarjoaa mietityn kokonaisuuden, jossa on jännitystä, draamaa, kauhua ja koskettavia hetkiä. Tätä sopivalla tavalla älykästä ja hyvin toteutettua elokuvaa on helppo suositella.

10 / 10

IMDB

Keinottelua / Arbitrage (2012)

Arbitrage (Suomessa “Keinottelua”) kertoo Richard Geren esittämästä investointipankkiirista, jolla on kaikkea: iso rakastava perhe, tukuittain rahaa ja rakastajatar. Muutaman kohtalokkaan virheen takia mies on kuitenkin vaarassa menettää kaiken ja hädän hetkellä hän kääntyy yllättävän tahon puoleen. Geren lisäksi pääosissa nähdään Susan Sarandon, Tim Roth ja Brit Marling.

Huolestuneen ja epätoivoisen miehen tarina kerrotaan hitaasti, mutta varmasti. Se ei missään vaiheessa varsinaisesti säväytä kuten trillerin pitäisi, mutta mielenkiinto pysyy yllä toimivan draaman ansiosta. Hahmoihin saadaan mukavasti syvyyttä ja näyttelijäsuoritukset ovat loistavia. Varsinkin Gere esiintyy edukseen, mutta myös Sarandon, Roth ja Marling sopivat rooleihinsa mainiosti. Arbitragen kuvaus on hidasta ja kaunista ja tunnelmalliset musiikit ylläpitävät sopivan melankolista ilmapiiriä.

Arbitrage kertoo menestyneestä, mutta moraalisesti epäilyttävästä pankkiirista, jonka huoliin on vaikea samaistua. Tietystä etäisyydestä huolimatta kyseessä on hyvä aikuiseen makuun sopiva elokuva, joka ei edellytä katsojalta finanssitietoutta.

7 / 10

IMDB

Frenzy – solmiokuristaja / Frenzy (1972)

Alfred Hitchcockin toiseksi viimeinen elokuva Frenzy (Suomessa “Frenzy – solmiokuristaja”) on rikostrilleri, joka seuraa Lontoossa toimivaa sarjamurhaajaa, ja miestä, jota suotta epäillään syylliseksi. Elokuvan pääosissa ovat Jon Finch, Alec McCowen ja Barry Foster.

Hitaasti etenevä Frenzy paljastaa jo alkupuolella, kuka oikea murhaaja on. Jännitystä on välillä aistittavissa, mutta huomattavasti vähemmän kuin monissa muissa Hitchcockin elokuvissa. Tunnelma on usein melko pysähtynyt vaikka tapahtumat etenevätkin. Henkilöhahmot ovat persoonallisia ja näyttelijäsuoritukset luonnollisen oloisia. Kuvaus on mielenkiintoista, mutta musiikit eivät valitettavasti säväytä.

Epäonnista ja temperamenttista päähenkilöä seuraava Frenzy sisältää mustaa ja kuivaa brittihuumoria sekä muutamia voimakkaita kohtauksia, mukaanlukien alastomuutta, jota Hitchcock on yleensä pyrkinyt välttämään. Kyseessä ei ole missään nimessä huono elokuva, mutta ohjaajansa tuotannossa heikompi esitys.

7 / 10

IMDB

Resident Evil: Retribution (2012)

Resident Evil: Retribution jatkaa kumipukuun sonnustautuneen Milla Jovovichin seikkailuja zombieta vastaan taistelevana Alicena. Tällä kertaa tavoitteena on paeta Umbrella-yrityksen testilaitoksesta vastarintaliikkeen avustuksella. Muissa rooleissa nähdään mm. Bingbing Li ja Michelle Rodriguez.

Futurismia, omituisia mutantteja ja piilomainontaa ruudulle tuova Resident Evil: Retribution ei sisällä minkäänlaista juonta vaan etenee tietokonesimulaatiosta toiseen sankarittaremme ampuessa ja hakatessa kaikkea, joka liikkuu. Seuranaan hänellä on uusia ja vanhoja tuttuja sekä harvinaisen typerät pahikset ja huonot sutkautukset. Näyttelijäsuoritukset loistavat poissaolollaan, kuten myös itseironia, joka olisi voinut pelastaa edes osan tästä tylsyydestä.

Resident Evil: Retribution on visuaalisesti onnistunut muutamaa huonoa tietokone-efektiä lukuunottamatta, mutta musiikit ovat halvan oloiset ja toisinaan ärsyttävät. Mysteerit lässähtävät pahasti ja ylipitkä loppukohtaus on puuduttavaa katseltavaa. Edes huomattavasti vanhentunut Jovovich ja muut naishahmot vähissä vaatteissa eivät pysty pelastamaan tätä sisällön puutteesta kärsivää ajanhukkaa.

4 / 10

IMDB