Les Misérables (2012)

Les Misérables on Victor Hugon Kurjat –romaanista sovitetun musikaalin elokuvaversio. Tarinan keskiössä on Jean Valjean –niminen entinen vanki, joka yrittää aloittaa uuden elämän, mutta joutuu rikkomaan ehdonalaistaan. Hän saa peräänsä armottoman poliisimiehen, joka jahtaa häntä vuosikymmenestä toiseen. Hetken rauhallisuuden jälkeen Jean ottaa hoiviinsa heikko-osaisen tytön, mutta joutuu pian jatkamaan pakomatkaansa tytön kanssa. Les Misérablesin pääosissa ovat Hugh Jackman, Russell Crowe, Anne Hathaway, Amanda Seyfried, Sacha Baron Cohen, Helena Bonham Carter ja Eddie Redmayne. Elokuva oli ehdolla kahdeksan Oscarin saajaksi ja sai lopulta kolme niistä.

Alkuperäiselle tarinalle melko uskollinen Les Misérables on hengästyttävä kokemus. Monimutkainen tarina on sullottu kahden ja puolen tunnin mittaan ja koska elokuva ei sisällä lainkaan dialogia vaan pelkkiä laulukohtauksia, on tunnelma paikoin kiireinen. Näyttelijät laulavat itse omat osuutensa ja taso on melkoisen vaihteleva. Jackmanistä nähdään ilahduttavasti uusia puolia ja Hathawayn lyhyt, mutta palkittu suoritus on hieno. Crowen hahmo on ihan mielenkiintoinen, mutta laulaa mies ei valitettavasti osaa.

Les Misérablesin musiikit eivät tyyliltään välttämättä ole kaikkien makuun, mutta varsinkin kuorolaulukohtaukset ovat todella vaikuttavia mahtipontisuudessaan. Yksinlaulukohtauksissa puolestaan tarjolla on herkempiä nuotteja. Visuaalisesti Les Misérables on upea synkästä yleisvaikutelmastaan huolimatta ja sen kuvakulmat ovat mielenkiintoisia ja kamera elää paljon. 

Nimensä mukaisesti kurjia ihmiskohtaloita sisältävä Les Misérables on hyvin tuotettu ja onnistunut filmatisointi moraalisia pohdintoja sisältävästä tarinasta. Mukaan mahtuu niin jännitystä, romantiikkaa, komiikkaa kuin tragedioitakin. Lopulta kyseessä on tarina armosta ja oikeudenmukaisuuden kaipuusta, ja vaikka musikaalit eivät olisikaan ihan omin juttu, kannattaa tämä katsoa.

8 / 10

IMDB

Zero Dark Thirty (2012)

Zero Dark Thirty kertoo operaatiosta Osama bin Ladenin löytämiseksi. Elokuvan päähenkilö on nuori kunnianhimoinen nainen, joka päättelee, että kauan etsitty terroristijohtaja voidaan tavoittaa hänen sanansaattajansa Abu Ahmedin kautta. Zero Dark Thirtyn on ohjannut Kathryn Bigelow ja sen pääosassa on Jessica Chastain, jota tukemassa nähdään mm. Jason Clarke, Joel Edgerton, Chris Pratt, Jennifer Ehle, Mark Strong, Kyle Chandler ja Édgar Ramírez. Elokuva voitti yhden niistä viidestä Oscarista, joiden saajaksi se oli ehdolla.

Zero Dark Thirty on pitkä ja verkkainen salapoliisitarina, jossa asiat eivät todellakaan selviä yhtä helpolla kuin CSI –sarjassa vaan hakuammuntaa ja vesiperiä tulee. Hiiviskelevää toimintaa on mukana hiukan elokuvan lopussa, mutta kohtaukset ovat valitettavasti niin tummia, ettei niistä tahdo saada selvää. Hahmot ovat latteita ja heistä tuodaan esiin vain ammatillinen puoli ja siihen liittyvä omistautuneisuus. Juontakaan ei sinällään ole vaan tarina keskittyy lähinnä agenttien tekemisien seuraamiseen kaiken tutkinnan, vakoilun, kuulustelujen ja politikoinnin keskellä. Näyttelijäsuoritukset ovat kohdallaan ja varsinkin jo perusolemukseltaan alakuloinen Chastain tekee hienon suorituksen.

Paikoin melkein dokumenttimainen Zero Dark Thirty erottuu toimintapainotteisten agenttielokuvien joukosta hiukan realistisemmalla otteellaan. Hyvin tuotetun elokuvan keskiössä ovat pakkomielteiset työnarkomaanit, jotka jäävät valitettavan etäisiksi. Elokuvan alkupuolella on vastenmielisiä kuulustelukohtauksia, jotka eivät välttämättä sovi kaikille katsojille, mutta muuten kyseessä on katsomisen arvoinen teos.

8 / 10

IMDB

Huuliharppukostaja / Once Upon a Time in the West / C'era una volta il West (1968)

C'era una volta il West (Suomessa “Huuliharppukostaja”, englanniksi “Once Upon a Time in the West”) on Sergio Leonen lännenelokuva, jossa mystinen huuliharpunsoittaja lyöttäytyy yksiin tunnetun desperadon kanssa suojellakseen kaunista leskeä armottomalta murhaajalta, joka työskentelee rautatieyritykselle. Elokuvan pääosissa ovat Charles Bronson, Henry Fonda, Claudia Cardinale ja Jason Robards. Musiikeista vastaa kukapa muukaan kuin Leonen luottomies Ennio Morricone.

C'era una volta il West on hyvin verkkainen elokuva. Alkupuolella ei puhuta juuri lainkaan ja muutenkin elokuva sisältää pitkiä kohtauksia, joissa ihmiset vain mulkoilevat toisiaan tai odottelevat jotain. Nykymittapuulla tämä vaikuttaa hukan oudolta, mutta oikeasti se toimii todella hyvin. Tarina aukeaa pala palalta, mutta huuliharppumies pysyy mysteerinä aina loppumetreille asti ja välillä muidenkin tarkoitusperät ovat hämärän peitossa.

Vaikka C'era una volta il West on visuaalisesti erittäin kaunis ja hyvin kuvattu niin elokuvassa kuultavat sävellykset varastavat shown täydellisesti. Ne vaihtelevat siitä paljon puhutusta huuliharpusta eteeriseen lauluun ja omalaatuisella tavalla surullisen hilpeään. Ne pitää kuulla ymmärtääkseen. Myös kohdat, joissa musiikkia ei ole, ovat todella osuvasti valittuja. Joskus vähemmän on enemmän.

Kivikasvoisista miehistä ja yhdestä naisesta kertova C'era una volta il West on eeppinen tarina unelmista, ahneudesta ja kostosta. Se on yksi kaikkien aikojen parhaimmista westerneistä ja elokuvista ylipäätään. Jos et ole nähnyt tätä mestariteosta, katso se. Jos olet nähnyt sen, katso se uudestaan.

10 / 10

IMDB

Mestari / The Master (2012)

1950-luvulle sijoittuva The Master (Suomessa ”Mestari”) kertoo amerikkalaisesta merisotamiehestä, joka palaa rintamalta vain kohdatakseen epävarmuuden ja oman rauhattomuutensa. Kesken viinanhöyryisten reissujensa hän kohtaa karismaattisen johtajan ja liittyy hänen kulttiinsa. Elokuvan pääosissa ovat Joaquin Phoenix, Philip Seymour Hoffman ja Amy Adams, jotka kaikki saivat suorituksistaan Oscar-ehdokkuuden. Ohjauksesta vastaa Paul Thomas Anderson (There Will Be Blood, Magnolia, Boogie Nights…).

The Master on ajoittain melkein inhorealistinen tarina epäilyttävästi skientologiaa muistuttavasta kultista ja sen omituisista tavoista, saduista ja jopa vainoharhoista. Moniongelmaisista ihmisistä kertova tarina nojaa usein kohtauksiin, joissa kamera ja musiikki näyttelevät isoa roolia vaikka myös perinteisemmät näyttelijäsuoritukset ovat kerrassaan loistavia. Phoenix ja Hoffman molemmat tuntuvat oikein elävän rooleissaan.

Ankea tunnelman omaava The Master on kunnianhimoinen teos, joka ei valitettavasti yllä samalle tasolle kuin ohjaajansa edellinen teos There Will Be Blood. Vaikka elokuva onkin hienosti tuotettu, se jää yhtä etäiseksi ja päämäärättömäksi kuin sen päähenkilöt ovat yhteiskunnasta.

6 / 10

IMDB

Hitchcock (2012)

Hitchcock kertoo kuuluisan ohjaajan ja hänen vaimonsa suhteesta Psychon tuottamisen aikoihin. Vaihtelua kaipaava Alfred hylkää houkuttelevia elokuvatarjouksia ja päättää kuvata kauhuelokuvan muiden vastusteluista huolimatta. Ongelmia tulee kuitenkin vastaan niin vaimon, rahoituksen kuin julkaisuluvankin kanssa. Elokuvan pääosissa ovat Anthony Hopkins, Helen Mirren ja Scarlett Johansson. Hitchcock oli ehdolla parhaan maskeerauksen Oscarin saajaksi.

Erikoisesta ja ilmeisen hankalasta persoonasta kertovaksi elokuvaksi Hitchcock on yllättävän kepeä. Se tuo henkilöistä esille myös heidän negatiivisia puoliaan, mutta ei anna niiden vaikuttaa tunnelmaan ja ylläpitää humoristisen naljailevaa dialogia jopa vaikeissa kohtauksissa. Sekä Hopkins että Mirren tekevät hienot suoritukset ja aina välillä unohtaa katselevansa näyttelijää oikean ohjaajan sijaan. Valitettavasti elokuvassa on useita omituisia ja irrallisen oloisia välikohtauksia, joissa sarjamurhaaja Ed Gein puhuu Hitchcockille.

Leikkisien musiikkien tahdittama Hitchcock ei välttämättä tuo esille koko totuutta maestrosta, mutta tarjoaa pikaisen katsauksen miehen maailmaan ja naiseen nerouden takana. Keveydestään huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, Hitchcock on ihan viihdyttävä elokuva.

7 / 10

IMDB

Lincoln (2012)

Steven Spielbergin ohjaama Lincoln kertoo Yhdysvaltojen yhden tunnetuimman presidentin elämän viimeisistä kuukausista ja taistelusta saada orjuus kiellettyä. Sisällissotakin pitäisi saada päättymään, mutta valitettavasti päämäärät tuntuvat taistelevan toisiaan vastaan. Elokuvan pääosissa ovat Daniel Day-Lewis, Sally Field ja David Strathairn. Lincoln oli ehdolla 12 Oscarin saajaksi ja se palkittiin lopulta parhaasta miespääosasta ja lavastuksesta.

Lincoln on elokuvana lähinnä juonittelua pimeissä sisätiloissa, mutta onneksi paikoin kryptistäkin dialogia on kuitenkin mielenkiintoista seurata. Oma moraalinen pohdintansa saadaan aikaiseksi niistä keinoista, joilla orjuuden lakkauttamisen vastustajien ääniä ostetaan. Lincoln nojaa voimakkaasti Day-Lewisin viimeistäkin piirtoa myöten hiottuun suoritukseen, jossa ilmenevät niin päättäväisyys, huumori kuin heikot hetket. Jopa kävelytyyli on harjoiteltu vastaamaan esikuvaansa. Lincolnin sivuhahmot ovat nekin mielenkiintoisia ja tarjoavat erittäin hienoja suorituksia.

Syvällisiä teemoja ja ajatuksia sisältävä Lincoln vaatii keskittymistä, mutta kertoo sen vastineeksi mielenkiintoisen tarinan poliittisen neron suurimmasta saavutuksesta. Historiikkina elokuva on onnistunut, mutta näin pitkältä tuotokselta olisi odottanut hiukan enemmänkin kuin pelkkää juonittelua.

7 / 10

IMDB

Compliance (2012)

Tositapahtumiin perustuva Compliance kertoo pikaruokaravintolaan tehdystä pilapuhelusta. Soittaja kertoo olevansa poliisi ja saa ravintolapäällikön kuulustelemaan nuorta naistyöntekijää takahuoneessa. Tilanteeseen tulee mukaan joukko muitakin ihmisiä ja pian tapahtumat lähtevät pahasti käsistä. Elokuvan pääosissa ovat Dreama Walker, Ann Dowd ja Pat Healy.

Painostavan tunnelman omaava Compliance on elokuva, jonka päähenkilöihin on lähes mahdotonta samaistua. Tapahtumien kehittyessä on vain pakko ihmetellä, että kuinka epäilyttäviä yksityiskohtia täynnä oleva tarina uppoaa uhreihin, ja mitä ihmettä vielä tulee tapahtumaan. Terveen järjen vievä auktoriteettien totteleminen tuo väkisinkin mieleen Milgramin tottelevaisuuskokeen. Hitaasti alkava Compliance tuntuu 90 minuutin kestostaan huolimatta turhan pitkältä vaikka näyttelijäsuoritukset ovatkin ihan onnistuneita.

Absurdit ja sairaat mittasuhteet saaneesta pilasoitosta kertova Compliance on surullinen tarina vähän vähemmän välkyistä henkilöistä ja puheen voimasta. Elokuvan tapahtumat voivat järkyttää monia eikä se todellakaan ole viihdettä.

6 / 10

IMDB

Robot & Frank (2012)

Lähitulevaisuuteen sijoittuva Robot & Frank kertoo entisestä koruvarkaasta, joka saa pojaltaan robotin, jonka on tarkoitus auttaa muistiongelmista kärsivää vanhusta jokapäiväisessä elämässä. Mies kuitenkin huomaa, että robotille voi opettaa kaikenlaista muutakin ja kouluttaa siitä itselleen apurin voidakseen aloittaa ryöstöt uudestaan. Elokuvan pääosissa ovat Frank Langella, Susan Sarandon, James Marsden ja Liv Tyler.

Robot & Frank on tunnelmaltaan rauhallinen, alussa jopa masentunut, mutta ilmapiiri kuitenkin elävöityy loppua kohti ja muuttuu vaivihkaa omalaatuisella tavalla lämminhenkiseksi. Päähenkilö on hahmona mielenkiintoinen ja Langella sopii kärttyisän vanhuksen rooliin varsin hienosti. Myös robotti saa inhimillisiä piirteitä käyttäytyessään toisinaan laskelmoidun kierosti. Sivuhenkilöt ovat paikoin turhan ärsyttäviä, mutta silti luonnollisen oloisia.

Vanhenemista, muistiongelmia ja menneessä elämistä käsittelevä Robot & Frank ei ole komedia, jolle nauraisi ääneen, mutta sen välitön tunnelma pitää otteessaan aina yllättävään loppuun saakka. Yksinkertainen ja mielenkiintoinen tarina tuo hyvää vaihtelua isolla rahalla tuotettujen ja liioiteltujen lajikumppaniensa keskelle.

7 / 10

IMDB

Rajaton / Limitless (2011)

Limitless (Suomessa ”Rajaton”) on trilleri, jossa huonosti pärjäävä kirjailija saa käsiinsä huumetta, joka antaa hänelle yli-inhimilliset älylliset kyvyt. Aine ei kuitenkaan vaikuta kovin pitkään ja sen lopettamisella on ikäviä sivuvaikutuksia. Elokuvan pääosissa ovat Bradley Cooper, Abbie Cornish ja Robert De Niro.

Limitless on vauhdikas elokuva, joka leikittelee mielenkiintoisilla mahdollisuuksilla ja selittää asioiden taustoja kertojan avustamana. Sen kerronta vaihtelee intensiivisten ja rauhallisten hetkien välillä nopeasti, mutta on kokonaisuutena valitettavan epätasainen. Näyttelijäsuoritukset menettelevät, mutta hahmoilta olisi toivonut hiukan enemmän syvyyttä. Visuaalisesti elokuva on näyttävä ja sisältää erikoisia efektejä ja luovaa kameran käyttöä. Värimaailma muuntautuu synkästä kirkkaaseen ja takaisin hahmojen mielentilan mukaan ja musiikit ovat särmikkäät ja energiset.

Unelmien ja painajaisten välissä seikkaileva Limitless on ihan menettelevää viihdettä vaikka aiheesta olisi voinut saada enemmänkin irti. Tarjolla on mysteerejä, toimintaa, jännitystä ja opetuksia huumeiden käytön nurjasta puolesta. Älyllisillä kyvyillä ratsastavaksi elokuvaksi Limitless jättää kuitenkin katsojalle melko vähän ajateltavaa. Se onko se hyvä vai huono asia, jääköön katsojan päätettäväksi.

7 / 10

IMDB