Cloud Atlas
(Suomessa ”Pilvikartasto”)
on episodielokuva, joka leikittelee ajatuksella siitä, kuinka yksittäisten
ihmisten teot heijastelevat läpi vuosisatojen ja muokkaavat kokonaisten
kansojen kohtaloita. 102 miljoonan dollarin budjetista huolimatta
kyseessä on indie-elokuva, jonka ovat ohjanneet Wachowskin sisarukset ja Tom
Tykwer. Elokuvan esiintyjäkaartissa on useita isoja nimiä ja mukana ovat mm.
Tom Hanks, Halle Berry, Hugh Grant, Hugo Weaving,
Jim Broadbent, Jim Sturgess ja Doona Bae.
Cloud Atlas sisältää
yhteensä kuusi tarinaa, joista vanhin sijoittuu vuoteen 1849 ja uusin vuoteen 2427.
Elokuva seuraa mm. vanhan purjelaivan tapahtumia, toimittajaa 70-luvulla,
hoitokodissa vankina olevaa miestä nykyajassa sekä kapinallisia tulevaisuuden Neo Soulissa. Useiden tarinoiden
seuraaminen vaatii alussa keskittymistä eivätkä melko nopeat vaihdokset helpota
asiaa yhtään. Jos onnistuu pysymään kärryillä hämmentävän monimutkaisen alun
läpi niin tarinat ja mysteerit vaikuttavat ihan mielenkiintoisilta, mutta
valitettavasti loppu ei yllä odotuksien tasolle vaan sortuu kliseisiin. Tarinoiden liitoskohdat menevät helposti ohi, mutta yllätyksiä on onneksi tarjolla.
Useimmat elokuvan hahmoista vaikuttavat persoonallisilta,
mutta jäävät loistavista näyttelijäsuorituksista huolimatta hiukan etäisiksi.
Kaikki näyttelijät esiintyvät useissa tarinoissa, osa jopa kaikissa niistä ja
onkin hauska seurata, kuinka erinäköiseksi tutut kasvot on saatu ja kuinka
erilaisiin rooleihin tähdet pystyvät. Visuaalisesti elokuva on todella hieno ja
myös musiikit sopivat kokonaisuuteen.
Lähes kolme tuntia pitkä Cloud
Atlas on kunnianhimoinen elokuva, jonka syvälliset mietteet ja eeppisyyden tavoittelu jakavat mielipiteitä. Kyseessä ei missään nimessä ole tusinatuotos, mutta tämä elokuva
vaatii oikean mielentilan tai se vaikuttaa sekavalta ja pitkäveteiseltä. Itselleni
jäi sellainen olo, että Cloud Atlas tarvitsisi toisen katselukerran avautuakseen paremmin.
8 / 10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti