Peter Jacksonin ohjaama ja pitkään odotettu The Hobbit: An Unexpected Journey (Suomessa ”Hobitti - odottamaton matka”) on J. R. R. Tolkienin kirjaan perustuvan seikkailuelokuva-trilogian ensimmäinen osa. Se sijoittuu aikaan ennen Taru sormusten herrasta –elokuvien tapahtumia, ja on myös kirjoitettu ennen niitä vaikka elokuva ilmestyykin vasta nyt.
Elokuvan päähenkilöinä nähdään vanhat tutut Bilbo Reppuli (Martin Freeman) ja Gandalf (Ian McKellen) sekä isiensä valtakuntaa
takaisin halajava mahdollinen kääpiökuningas Thorin Tammikilpi (Richard
Armitage) sekä hänen 12 toveriaan. The
Hobbit: An Unexpected Journey alkaa siitä kun Galdalf houkuttelee Bilbon
mukaan seikkailuun, jonka tarkoituksena on palauttaa kääpiöiden vuori ja sen
sisältämät aarteet takaisin oikeille omistajilleen 60 vuotta sen jälkeen kun Smaug-niminen lohikäärme anasti ne.
Turhauttavan hitaasti alkava The Hobbit: An Unexpected Journey on tutun maailmansa ansiosta helposti
lähestyttävissä. Valitettavasti elokuva on kuitenkin aivan liian pitkä ja alussa punainen lanka on pahasti hukassa. Kun vauhtiin
vihdoin päästään, on loppupuoli huomattavasti parempi ja tempaa ilahduttavasti mukaansa. Toisinaan väkisin väännetyn oloinen
huumori ei tunnu luontevalta lisältä Tolkienin maailmaan, mutta eipä tämä tarina ole muutenkaan yhtenevä kirjan kanssa vaikka elokuvassa nähtävät irrallisen oloiset tanssikohtaukset löytyvätkin sieltä.
Näyttelijäsuoritukset ovat hienoja ja hahmot pääosin hyviä,
mutta nuori Bilbo on aavistuksen persoonattoman tuntuinen Gandalfin ja
Thorinin seurassa. Maisemat ovat
totuttuun tyyliin upeita ja lavasteet sekä efektit huippulaatua, mutta ainakin 3D
HFR –versio paljastaa armottomasti pienimmätkin virheet ja hävittää siten osan
elokuvan maagisuudesta.
The Hobbit: An
Unexpected Journey tarjoaa ristiriitaisen katselukokemuksen. Sarjan
faneille tämä on varmasti nannaa, mutta elokuvana kyseessä on venytetyn oloinen
teos, jonka vauhdikkaat toimintakohtaukset ja hyvät musiikit eivät pysty paikkaamaan
sitä eeppisyyden puutetta, joka erottaa elokuvan edeltäjistään. Loistavaa viihdettä, jos pitää Taru sormusten
herrasta –elokuvista, mutta objektiivisesti tarkasteltuna outolintu, joka
haiskahtaa valitettavasti hiukan rahastukselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti