Les Misérables (2012)

Les Misérables on Victor Hugon Kurjat –romaanista sovitetun musikaalin elokuvaversio. Tarinan keskiössä on Jean Valjean –niminen entinen vanki, joka yrittää aloittaa uuden elämän, mutta joutuu rikkomaan ehdonalaistaan. Hän saa peräänsä armottoman poliisimiehen, joka jahtaa häntä vuosikymmenestä toiseen. Hetken rauhallisuuden jälkeen Jean ottaa hoiviinsa heikko-osaisen tytön, mutta joutuu pian jatkamaan pakomatkaansa tytön kanssa. Les Misérablesin pääosissa ovat Hugh Jackman, Russell Crowe, Anne Hathaway, Amanda Seyfried, Sacha Baron Cohen, Helena Bonham Carter ja Eddie Redmayne. Elokuva oli ehdolla kahdeksan Oscarin saajaksi ja sai lopulta kolme niistä.

Alkuperäiselle tarinalle melko uskollinen Les Misérables on hengästyttävä kokemus. Monimutkainen tarina on sullottu kahden ja puolen tunnin mittaan ja koska elokuva ei sisällä lainkaan dialogia vaan pelkkiä laulukohtauksia, on tunnelma paikoin kiireinen. Näyttelijät laulavat itse omat osuutensa ja taso on melkoisen vaihteleva. Jackmanistä nähdään ilahduttavasti uusia puolia ja Hathawayn lyhyt, mutta palkittu suoritus on hieno. Crowen hahmo on ihan mielenkiintoinen, mutta laulaa mies ei valitettavasti osaa.

Les Misérablesin musiikit eivät tyyliltään välttämättä ole kaikkien makuun, mutta varsinkin kuorolaulukohtaukset ovat todella vaikuttavia mahtipontisuudessaan. Yksinlaulukohtauksissa puolestaan tarjolla on herkempiä nuotteja. Visuaalisesti Les Misérables on upea synkästä yleisvaikutelmastaan huolimatta ja sen kuvakulmat ovat mielenkiintoisia ja kamera elää paljon. 

Nimensä mukaisesti kurjia ihmiskohtaloita sisältävä Les Misérables on hyvin tuotettu ja onnistunut filmatisointi moraalisia pohdintoja sisältävästä tarinasta. Mukaan mahtuu niin jännitystä, romantiikkaa, komiikkaa kuin tragedioitakin. Lopulta kyseessä on tarina armosta ja oikeudenmukaisuuden kaipuusta, ja vaikka musikaalit eivät olisikaan ihan omin juttu, kannattaa tämä katsoa.

8 / 10

IMDB

Zero Dark Thirty (2012)

Zero Dark Thirty kertoo operaatiosta Osama bin Ladenin löytämiseksi. Elokuvan päähenkilö on nuori kunnianhimoinen nainen, joka päättelee, että kauan etsitty terroristijohtaja voidaan tavoittaa hänen sanansaattajansa Abu Ahmedin kautta. Zero Dark Thirtyn on ohjannut Kathryn Bigelow ja sen pääosassa on Jessica Chastain, jota tukemassa nähdään mm. Jason Clarke, Joel Edgerton, Chris Pratt, Jennifer Ehle, Mark Strong, Kyle Chandler ja Édgar Ramírez. Elokuva voitti yhden niistä viidestä Oscarista, joiden saajaksi se oli ehdolla.

Zero Dark Thirty on pitkä ja verkkainen salapoliisitarina, jossa asiat eivät todellakaan selviä yhtä helpolla kuin CSI –sarjassa vaan hakuammuntaa ja vesiperiä tulee. Hiiviskelevää toimintaa on mukana hiukan elokuvan lopussa, mutta kohtaukset ovat valitettavasti niin tummia, ettei niistä tahdo saada selvää. Hahmot ovat latteita ja heistä tuodaan esiin vain ammatillinen puoli ja siihen liittyvä omistautuneisuus. Juontakaan ei sinällään ole vaan tarina keskittyy lähinnä agenttien tekemisien seuraamiseen kaiken tutkinnan, vakoilun, kuulustelujen ja politikoinnin keskellä. Näyttelijäsuoritukset ovat kohdallaan ja varsinkin jo perusolemukseltaan alakuloinen Chastain tekee hienon suorituksen.

Paikoin melkein dokumenttimainen Zero Dark Thirty erottuu toimintapainotteisten agenttielokuvien joukosta hiukan realistisemmalla otteellaan. Hyvin tuotetun elokuvan keskiössä ovat pakkomielteiset työnarkomaanit, jotka jäävät valitettavan etäisiksi. Elokuvan alkupuolella on vastenmielisiä kuulustelukohtauksia, jotka eivät välttämättä sovi kaikille katsojille, mutta muuten kyseessä on katsomisen arvoinen teos.

8 / 10

IMDB

Huuliharppukostaja / Once Upon a Time in the West / C'era una volta il West (1968)

C'era una volta il West (Suomessa “Huuliharppukostaja”, englanniksi “Once Upon a Time in the West”) on Sergio Leonen lännenelokuva, jossa mystinen huuliharpunsoittaja lyöttäytyy yksiin tunnetun desperadon kanssa suojellakseen kaunista leskeä armottomalta murhaajalta, joka työskentelee rautatieyritykselle. Elokuvan pääosissa ovat Charles Bronson, Henry Fonda, Claudia Cardinale ja Jason Robards. Musiikeista vastaa kukapa muukaan kuin Leonen luottomies Ennio Morricone.

C'era una volta il West on hyvin verkkainen elokuva. Alkupuolella ei puhuta juuri lainkaan ja muutenkin elokuva sisältää pitkiä kohtauksia, joissa ihmiset vain mulkoilevat toisiaan tai odottelevat jotain. Nykymittapuulla tämä vaikuttaa hukan oudolta, mutta oikeasti se toimii todella hyvin. Tarina aukeaa pala palalta, mutta huuliharppumies pysyy mysteerinä aina loppumetreille asti ja välillä muidenkin tarkoitusperät ovat hämärän peitossa.

Vaikka C'era una volta il West on visuaalisesti erittäin kaunis ja hyvin kuvattu niin elokuvassa kuultavat sävellykset varastavat shown täydellisesti. Ne vaihtelevat siitä paljon puhutusta huuliharpusta eteeriseen lauluun ja omalaatuisella tavalla surullisen hilpeään. Ne pitää kuulla ymmärtääkseen. Myös kohdat, joissa musiikkia ei ole, ovat todella osuvasti valittuja. Joskus vähemmän on enemmän.

Kivikasvoisista miehistä ja yhdestä naisesta kertova C'era una volta il West on eeppinen tarina unelmista, ahneudesta ja kostosta. Se on yksi kaikkien aikojen parhaimmista westerneistä ja elokuvista ylipäätään. Jos et ole nähnyt tätä mestariteosta, katso se. Jos olet nähnyt sen, katso se uudestaan.

10 / 10

IMDB