Arnold Schwarzenegger palaa
isolle ruudulle elokuvassa The Last
Stand, jossa hän esittää pikkukaupungin sheriffiä, jonka kontolle jää estää
karannutta huumeparonia (Eduardo Noriega)
pakenemasta Meksikoon. Rikollinen on liikkeellä varastetulla urheiluautolla ja hänen
apurinsa ovat jo saapuneet paikalle valmistelemaan pakoa aiheuttaen samalla häiriötä maalaisidyllissä. Sivuosissa nähdään Forest Whitaker, Peter
Stormare, Luis Guzmán, Jaimie Alexander ja Johnny Knoxville. Ohjaajana toimi Etelä-Korealainen Jee-woon
Kim, jonka Hollywood -debyytti
tämä on.
Kliseillä ja epäuskottavuuksilla kuorrutettu The Last Stand alkaa turhan hitaasti ja
yrittää luoda hahmoihin jonkinlaista kontaktia epäonnistuen siinä pahasti.
Draamaa on se pakollinen prosentti ja vitsejäkin yritetään, mutta ne jäävät
huonoudessaan jopa juonelle toiseksi. Selvästi vanhentunut Schwarzenegger ei vieläkään osaa näytellä, joten lempeän sheriffin
rooli on tuttua tönkköä, mutta toiminta tulee lihasmuistista, joten niiltä osin
fanit saavat sitä mitä kaipaavat. Pakollinen hauska sivuhenkilö on Knoxville, joka esittää lähinnä itseään.
Elokuvan pahis on hahmona harvinaisen tylsä ja naurettava, jopa tämän genren
mittapuulla. Muutenkin hahmot ovat enimmäkseen latteita ja typeriä karikatyyrejä, mutta eipä näitä elokuvia niiden takia katsotakaan.
Raaka ja omituisilla The
Fast and the Furious -viboilla täydennetty The Last Stand ei tiedä mitä olla. Toimintaa on joka lähtöön ja se
myös toimii, mutta kokonaisuus olisi ollut parempi ilman turhia
lässynlässyn-elementtejä ja huonoa huumoria. Taustamusiikit ovat
paikoin tahattoman koomiset ja pieni budjetti näkyy osassa efektejä. Lopputappelu on
turhan pitkä, mutta se yllättää tuskin ketään. Kaikista huonoista puolistaan
huolimatta elokuvan jaksaa katsoa teksteihin saakka ja kyllähän se pahimpiin
toimintavajareihin kelpaa ainakin krapulaviihteenä.
5 / 10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti