Stoker alkaa kun nuoren Indian (Mia Wasikowska) isä kuolee. Hautajaisiin ilmaantuu hänen setänsä Charles (Matthew Goode), jonka tyttö ei edes tiennyt olevan olemassa. Setä jää asumaan Indian ja hänen epävakaan äitinsä (Nicole Kidman) kanssa ja pian India huomaa, että sulava ja mystinen mies on jotain muuta kuin antaa ymmärtää, mutta silti oudolla tavalla kiehtova. Ohjaajana toimi Chan-wook Park, joka on tunnettu Etelä-Koreassa tuotetuista elokuvistaan (Oldboy, Lady Vengeance, Sympathy for Mr. Vengeance).
Tarinaansa hartaudella rakentava Stoker aukeaa yhtä hitaasti kuin sulkeutunut India ja avaa mysteereitään pala palalta päästen kunnolla vauhtiin
vasta loppupuolella. Elokuvassa on jännittynyt ja toisinaan painostava ilmapiiri,
joka yhdessä seesteisesti etenevien tapahtumien kanssa luo erikoisen tunnelman. Stoker vaatii katsojalta
kärsivällisyyttä, mutta palkitsee sen Hitchcockin Epäilyksen varjo –elokuvaa
muistuttavalla trillerillä, jolla on paljon yhteistä esikuvansa kanssa aina
miespäähenkilön nimeä myöten. Elokuvan hahmoihin on hiukan vaikea samaistua
niiden outouden takia, mutta näyttelijäsuoritukset ovat kohdallaan. Kidmanin rooli jää lopulta melko
pieneksi Wasikowskan ja Gooden
varastaessa shown.
Visuaalisesti persoonallinen ja hieno Stoker kiinnittää huomiota pieniin yksityiskohtiin ja viljelee
symboliikkaa. Se on kokonaisuutena onnistunut ja tumma tarina, joka hiipii aina
kauhuun saakka. Osa kohtauksista on voimakkaita ja joku voi pitää niitä jopa
häiriintyneinä. Elokuva ei muutenkaan sovi kaikille, mutta jos ohjaaja on
tuttu tai synkät mysteerit kiinnostavat, on tämä suositeltavaa katsottavaa.
8 / 10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti