The Human Centipede (First Sequence) (2009)

The Human Centipede (First Sequence) on kauhutrilleri, jossa hullu tiedemies kidnappaa kolme turistia ja tekee heistä itselleen uudenlaisen ”tuhatjalkaisen” lemmikin ompelemalla heidän suunsa kiinni edellisen peräreikään. Elokuva on toteutettu pienellä budjetilla ja sen on ohjannut hollantilainen Tom Six. Pääosissa ovat Dieter Laser, Ashley C. Williams, Ashlynn Yennie ja Akihiro Kitamura.

Joo. Mistäköhän sitä aloittaisi? Elokuvan idea on harvinaisen sairas ja syöminen tätä katsoessa saattoi olla virhe. Alun hämmästelyn jälkeen kuoren alta paljastuu kuitenkin hyvin ennalta-arvattava tarina, joka on täynnä epäkohtia. Varsinaista kauhua ei oikeastaan ole tarjolla ja kokonaisuus on enemmänkin sairas trilleri, joka etenee verkkaisesti. Laser tekee uskottavan suorituksen seonneena kirurgina ja Kitamura ok suorituksen vihaisena japanilaisena, mutta amerikkalaisia turisteja esittävät naiset ylinäyttelevät roolinsa pahasti. Kuvaus on paikoitellen liian hidasta, mutta elokuvan leikkaus on onnistuneempi. Musiikit ovat ajoittain mauttomalla tavalla ylilyötyjä ja lavastuksen puolella ollaan aika heikoilla jäillä.

The Human Centipede (First Sequence) on kokemus sinällään, mutta ei sen katsomista voi kenellekään suositella. Kuriositeettina tämä oksetus menettelee, mutta lopulta kokonaisuus ei kanna omaperäistä ideaa pidemmälle.

3 / 10

IMDB

Coriolanus (2011)

Coriolanus ol´ se elokuva

Nimeltään, jonka hän hiljan katseli. 
Ensinnäkin, on sen tuottanut sekä
Ohjannut, siinä pääosaa esittää
Kunnon miehenä tunnettu Ralph Fiennes. 
Avukseen ottanut Gerald Butlerin
Ja monta nimekäst´ hänen rinnalle.
Shakespeare-nimisen sanaa
Ja juonta he siinä kunnioittavat, 
Sen siirtäneet ovat moderniin aikaan, 
Jonnekin vanhan mantereen itäiseen 
Paikkaan, maahan toiseen.

Elokuva, joka Corolianus
Nimeltään on, tarinasta kehuja
Voisi saada, mutta katso, henkilöt
Siinä ovat latteita, syvyyttä kuin
Paperissa aistii. Niin kovasti he
Juonia aikovat, toinen toisensa 
Päätä pitävät tikun nokkaan hyvin
Sopivana, toinen siit´ kovin suuttuu.
Ja hitaasti etenee kaikki, ei tät´ 
Vanha ehdi näkemään. Ymmärtääkään 
Heitä ei kai voi, samaistumisesta
Puhetta ei siis tarvita. Roolinsa
Ovat omaksuneet turhan hyvin, niin 
He taitavat ne yli esittääpi.
Tuskaa se hänessä aiheuttaa, niin kuin
Sanojen parsi, jok´ nykyihmisten
Suuhun ja maahan vaikeasti taipuu.

Äänistä haluaa hän myös kertoa, 
Väärin on miksattu, musiikit uljaat 
Hiisin kovalla pauhaa. Kuvasta kai 
Hyvä sana tulisi antaa, vaan ei 
Tohdi moista lausumahan sillä
Käsivaralta on kuvattu, niin kuin 
Marjasta juopunut ankka olisi
Asialla ollut. Näyttelijöitä 
Hienoja, joita mielellään katsoisi, 
Herra käyttää väärin, mutta muutaman 
Kansalaisia vain suonut lanteilleen 
Saajaksi. Jo moisesta rangaista sois'. 
Tätä katsoessa Hänen tekevi 
Mieli kiviä syödä, siitä varma 
Hän on, että totta maar se enemmän
Iloa hälle tois´. 

Fiennes on lantaa luonut, eikä sitä
Hyvää kuten se Kekkilän isäntä
Ja niin joutuu toteamahan hän täst´, 
Tämä on roskaa tekotaiteellista. 
Eik´ niin suurta voi mies kaunaa kantaa, ett´ 
Moista kehumahan livistäisi.

1 / 10

IMDB

Moneyball (2011)

Moneyball kertoo Oakland A´s – pesäpallojoukkueen managerista Billy Beanesta, joka turvautuu tietokoneanalyysiin etsiessään uusia pelaajia vähävaraiselle tiimilleen. Lähestymistapa alkaa toimia alun kangertelun jälkeen, mutta kaikki eivät katso sitä hyvällä. Elokuvan pääosissa ovat Brad Pitt ja Jonah Hill, jotka molemmat saivat rooleistaan Oscar-ehdokkuuden. Moneyball oli lisäksi ehdolla neljän muun Oscarin saajaksi, mukaan lukien paras elokuva. Elokuva perustuu tositapahtumiin.

Urheiluelokuvat ovat valitettavan usein tylsiä. Moneyball ei kärsi tästä ongelmasta, koska se kertoo enemmän ihmisistä kuin pesäpallosta ja tarina sijoittuu lähinnä toimistoihin eikä kentän laidalle. Tarina etenee tasaista tahtia eikä tylsiä hetkiä ole. Kerrontaa on tasoitettu hiukan ottamalla mukaan päähenkilön suhde tyttäreensä, joka asuu äitinsä kanssa. Pitt ja Hill molemmat sopivat rooleihinsa kuin nakutettu ja sivuosien esittäjät tukevat heitä erinomaisesti. Elokuvan kuvaus ja leikkaus ovat hienoa katseltavaa ja musiikit auttavat oikean tunnelman luomisessa huomaamattomalla, mutta merkittävällä tavalla.

Moneyball on inspiroiva elokuva altavastaajan noususta ilman genrelle tyypillisiä kliseitä. Se viihdyttää vaikka urheilu tai pesäpallo ei kiinnostaisikaan.

8 / 10

IMDB

Salainen agentti 007 ja tohtori No / Dr. No (1962)

James Bondin ensimmäinen filmatisoitu seikkailu Dr. No (Suomessa ”Salainen agentti 007 ja tohtori No”) kertoo siitä, kuinka 007 lähtee Jamaikalle tutkimaan kollegansa katoamista ja salaperäistä tohtoria, joka juonittelee Yhdysvaltojen avaruusohjelmaa vastaan. Pääosassa on joidenkin mielestä ainoa oikea Bond eli Sean Connery ja bond-tyttönä nähdään Ursula Andress.

Dr. No on useissa asioissa samanlainen kuin uudemmat bond-elokuvat, mutta myös merkittäviä eroja löytyy. Tarina rakentuu hitaasti ja on enemmänkin dekkarimainen mysteeri, jossa jännitystä kasvatetaan hartaammin ja hienovaraisemmin. Toimintakohtaukset ovat nopeasti ohi ja Bond on usein melkoinen tumpelo. Bond-ikoneista Q esiintyy vain pienessä sivuosassa nimellä Major Boothroyd, mutta muuten mukana ovat esimerkiksi tutut musiikit, martinit, uhkapelit, M, Moneypenny, SPECTRE ja CIAn agentti Felix Leiter. 

Sean Conneryn hienosti esittämä Bond on toki jo tuttu charmikas herrasmies, joka nauttii mielellään naisseurasta. Bond-tyttöjen toisinaan omalaatuinen nimeäminen on sekin kohdallaan, onhan naispäähenkilön nimi Honey Rider. Elokuva loppuu melkein kaikkia bond-elokuvia yhdistävään kauniiseen tapahtumaan vesillä. Dr. No:ssa nähdään myös aikanaan suurta huomiota herättänyt biniki-kohtaus, joka on vaikuttanut merkittävästi muotiin ja on valittu yhdeksi elokuvahistorian seksikkäimmistä kohtauksista.

Eräänlaisina oman aikansa peileinä toimivien bond-elokuvien kantaisä Dr. No on selkeästi tunnistettava lajinsa edustaja, joka tarjoaa toiminnalla höystetyn salapoliisitarinan. Sen efektit ovat vanhentuneet, mutta viihdearvo ei ole hävinnyt ja toisinaan elokuvan elegantti lähestymistapa on vetoavampi kuin uudemmissa tuotoksissa nähty käytännöllisempi ote.

7 / 10

IMDB

Safe (2012)

Safe on toimintatrilleri, jossa Jason Stathamin esittämä entinen tappelija päätyy suojelemaan arvokasta salaisuutta päässään kantavaa kiinalaista tyttöä. Vastassaan hänellä on Triadit, venäläinen mafia ja New Yorkin likainen poliisi. Luonnollisesti hän joutuu taistelemaan näitä kaikkia vastaan yksin.

Safe alkaa hitaanlaisesti, mutta kunhan kaikki osapuolet on saatu esiteltyä, alkaa rytinä. Juoni on epäuskottava ja henkilöhahmot pinnallisia. Stathamin rooli on samankaltainen kuin kaikissa hänen elokuvissaan ja kahden ilmeen repertuaarilla pärjää hienosti. Sivuosien näyttelijöistä monet ovat yllättävän hyviä. Tunnelmaltaan elokuva on kohtuullinen ja toimintakohtauksien koreografia ja kuvaus toimii, mutta mitään suuria sensaatioita ei ole tarjolla. Kierrätetyn oloiset taustamusiikit, jotka pyrkivät nostattamaan intensiivistä tunnelmaa, olisivat voineet olla vakuuttavampiakin.

Safe ei ole oikein trilleri eikä toimintaelokuva vaan jotain siltä väliltä. Se jaksaa viihdyttää hetken paremman puutteessa, mutta poistuu muistista heti kun lopputekstit alkavat.

6 / 10

IMDB

Suuri gangsterisota / Once Upon a Time in America (1984)

Once Upon a Time in America (Suomessa “Suuri gangsterisota”) on Sergio Leonen lähes neljätuntinen elokuva kieltolain aikaisista juutalaisista gangstereista. Tavallaan se on tekijänsä vastine Kummisedälle vaikka ei käsittelekään mafiaa. Elokuvan pääosia esittävät Robert De Niro ja James Woods.

Once Upon a Time in America seuraa päähenkilöidensä elämää kolmella eri vuosikymmenellä. Sen tarina kerrotaan lähinnä takautumien avulla ja muutaman kerran se onnistuu yllättämään oikein kunnolla. Henkilöhahmot ovat syviä ja moniulotteisia ja heidän ajatusmaailmansa kehittyy luontevalla tavalla vuosien kuluessa. Hahmojen mielenkiintoa lisää niiden toisinaan melko yllättävät toimet, jotka pysyvät kuitenkin uskottavuuden rajoissa. Näyttelijäsuoritukset ovat kautta linjan kerrassaan loistavia ja varsinkin De Niro ja Woods saavat hahmonsa todella heräämään henkiin.

Elokuvan lavasteet ja puvustus ovat häkellyttäviä ja autenttisen oloisen tapahtumaympäristön luomiseen on käytetty aikaa ja vaivaa. Ennio Morriconen säveltämä melodramaattinen taustamusiikki luo elokuvaan nostalgisen tunnelman ja saattaa katsojan haikeaan mielentilaan elokuvan samalla käsitellessä ihmisen muistoja erityisen taidokkaasti.

Once Upon a Time in America on eeppinen mestariteos, joka kaikkien elokuvan ystävien tulee nähdä ainakin kerran.

10 / 10

IMDB

Arvosteltavana oli elokuvan 3 tuntia ja 49 minuuttia pitkä versio.

Falling Skies (2011) -sarja, 1. tuotantokausi / Season 1

Falling Skies on Steven Spielbergin tuottama scifi/draama-sarja, jossa joukko avaruusolentojen hyökkäyksestä selvinneitä ihmisiä taistelee olemassaolonsa puolesta ja miehittäjiä vastaan. Tarinan keskiössä ovat Teho-osastosta tutuksi tulleen Noah Wylen esittämä historianopettaja ja hänen kolme poikaansa sekä mm. yhteisön lääkäri (Moon Bloodgood) ja kapteeni (Will Patton).

Falling Skiesin tarina etenee erikseen jakso- ja kausitasolla. Useimmiten se menee arveltuun suuntaan, mutta onnistuu onneksi yllättämään pari kertaa. Juonessa on muutamia hyviä uusia ajatuksia ja aimo annos kliseitä. Kliinisen oloisia henkilöhahmoja pyritään aina välillä syventämään, mutta valitettavasti ne säilyvät melko pinnallisina ja stereotypisinä eikä esimerkiksi tapettuihin hahmoihin ole luotu minkäänlaista sidettä. Näyttelijäsuoritukset ovat hyviä ja monilla näyttelijöillä olisi selkeästi enemmän annettavaa kuin rooli mahdollistaa.

Sarjan lavasteet, musiikit ja kuvaus ovat kohtuullisella tasolla, mutta mitään erinomaista niistä ei voi sanoa. Kuvaus on usein hiukan levotonta ja musiikit on hukattu äänitehosteiden taakse. Tietokone-efektit ovat toisinaan päälle liimatun oloisia. Lopputuloksessa on nähtävissä Spielbergin kädenjälki niin hyvässä kuin pahassa. 

Terra Nova ja V (2009) -sarjoja tyyliltään muistuttava Falling Skies on helppoa katseltavaa. Vaikka aiheesta olisi voinut saada enemmänkin irti, vetoaa sarja silti kevyestä scifistä ja perhedraamoista pitävään katsojakuntaan. 

7 /10

Falling Skies -sarjan 2. tuotantokauden arvostelu

IMDB


PS. Jos haluaa nähdä asteen verran vakavamman ja eeppisemmän scifi-sarjan Spielbergiltä ilman postapokalyptisiä vivahteita, kannattaa katsoa minisarja Taken (2002).

Todistaja / Witness for the Prosecution (1957)

Agatha Christien tarinaan perustuva Witness for the Prosecution (Suomessa “Todistaja”) on oikeussalidraama, jossa murhasta syytetyn miehen oikeuskäsittelyn aikana ilmaantuu yllätys toisensa jälkeen. Elokuvan pääosissa ovat Tyrone Power, Marlene Dietrich ja Charles Laughton. Ohjaaja on mm. Nainen ilmaa omaatuntoa ja Piukat Paikat ohjannut aikansa legenda Billy Wilder.

Tällaisissa näytelmään perustuvissa elokuvissa, jotka sijoittuvat vain muutamaan sisätilaan, juoni ja näyttelijät ovat pääosassa. Witness for the Prosecutionin tarina alkaa verkkaisesti, mutta puolivälissä tahti kiihtyy saavuttaen huippunsa aivan elokuvan lopussa. Vaikka Christien tarinat ovatkin mielikuvituksellisia eikä niiden lopputulosta voi yleensä arvata, olisin mielelläni nähnyt hiukan tasaisempaa kehitystä juonessa. 

Näyttelijäsuoritukset ovat loistavia. Laughton esittää vakuuttavasti oikukasta sydänkohtauksesta toipuvaa lakimiestä ja Dietrich syytetyn vaimoa, joka vaihtaa esittämäänsä roolia vähän väliä. Musiikkia elokuva ei pahemmin sisällä, mutta jotain pientä taustalta aina välillä kuuluu.

Witness for the Prosecution on hyvä elokuva ja pitää katsojan aloillaan muutamista puutteistaan huolimatta. Aikakaudelle tyypillinen, nykymittapuulla hiukan naiivi huumori ei välttämättä kuitenkaan iske kaikkiin.

8 / 10

IMDB

Battleship (2012)

Battleship on toimintaelokuva, jossa ihmiskunta saa vihdoin aikaiseksi kontaktin maan ulkopuoliseen elämään. Ensikohtaaminen on aseellinen ja armada taistelualuksia joutuu kohtaamaan muukalaiset Havaijin edustalla. Pääosissa ovat muuan muassa Taylor Kitsch, Rihanna, Liam Neeson ja Alexander Skarsgård. Näistä kahden viimeisen osa jää lopulta melko pieneksi.

Battleship on kesäelokuva, joka tarjoilee räjähtävää toimintaa. Efekteihin on panostettu ja elokuva on visuaalisesti näyttävä. Juonipuolella ollaan huomattavasti heikommalla ja aukkoja täynnä oleva tarina tuo pöytään lähinnä kliseita ja kornia symboliikkaa. Hektisen menon keskellä sarjaepäonnistuja eli elokuvan päähenkilö saa kontolleen maailman pelastamisen ja rakkaansa isän vakuuttamisen. Näyttelijäsuoritukset ovat vaihtelevia ja henkilöhahmot toissijaisia, mutta eipä tällaiselta kai muuta odotetaankaan. Musiikit ja leikkaus luovat vauhdikasta tunnelmaa hyvällä menestyksellä.

Battleship on aivoton höpöhöpöelokuva, jossa kaikki ylittävät itsensä maailmaa uhkaavan vaaran edessä. Elokuvan parasta ja ainoaa antia on intensiivinen ammuskelu ja räjäyttely, joka viihdyttänee teini-ikäisiä poikia. Muiden kannattaa käyttää aikansa parempien elokuvien parissa.

5 / 10

IMDB

Prinsessan ryöstö / The Princess Bride (1987)

The Princess Bride (Suomessa “Prinsessan ryöstö”) on parodia klassisesta sadusta. Siinä on kaunis prinsessa, paha prinssi, uljas sankari, jättiläinen, miekkailua, pussailua ja mitä muuta nyt tarvitaan eeppiseen tarinaan. Elokuvan on ohjannut Rob Reiner ja pääosissa ovat mm. Cary Elwes ja Robin Wright.

The Princess Bride on ulkoasultaan jo hiukan kulunut ja halvalla tehdyt lavasteet ja efektit ovat nykyään vielä halvemman näköisiä. Koska kyseessä on kuitenkin parodia, ei näillä epäkohdilla ole merkitystä ja ne jopa hiukan lisäävät elokuvan huvittavuutta. Henkilöhahmot ovat karikatyyrisiä ja on vaikea sanoa, missä siirrytään ylinäyttelemisen puolelle. Tarina on tämän tyyppisille komedioille ominaista ryntäilyä paikasta toiseen, mutta se on kaikesta ennalta-arvattavuudestaan huolimatta viihdyttävä. Mukavan lisän tarinaan tuo Peter Falkin toimiminen sadun lukijana.

The Princess Bride on säilyttänyt tenhonsa eikä ikä paina vielä. Parodia kaikkien tuntemasta aiheesta on onnistunut hyvin ja lopputuloksena on hauska seikkailuelokuva.

8 / 10

IMDB

I Am Number Four (2011)

I Am Number Four on Michael Bayn tuottama teineille suunnattu toimintaelokuva, jossa intergalaktiset pahikset jahtaavat maassa piileskeleviä alieneita, jotka voidaan tappaa vain numerojärjestyksessä. Elokuvan pääosissa ovat Alex Pettyfer, Timothy Olyphant ja Dianna Agron. Päähenkilö on järjestyksessä neljäs ja nyt on hänen vuoronsa taistella vastaan tai paeta.

I Am Number Four muistuttaa tuottajansa Transformers-elokuvia. Tarinassa on koko maapalloa uhkaavia muukalaisia ja niistä huolimatta päähenkilö käyttää aikansa tyttöjen perässä juoksemiseen. Elokuvassa on liikaa teinidraamailua ja kliseitä ennen kuin päästään henkilökohtaiseen kasvuun saakka. Näyttelijät ovat ihan kohtuullisia loistosuorituksien kuitenkin puuttuessa täysin. Erikoistehosteet toimivat, mutta taistelukohtaukset ovat usein aivan liian pimeitä ja sekavia. Musiikit sopivat sinällään kohtauksiin, mutta koska ne sisältävät myös tuotantohetkellä pinnalla olleita hittejä, tämä elokuva ei taida kestää ajan hammasta kovinkaan hyvin.

I Am Number Four pyrkii nousemaan aivottomalta kesärymistelytasolta siinä kuitenkaan onnistumatta. Se jaksaa viihdyttää hetken vaikka krapulaviihteenä, mutta ei sisällä minkäänlaista uudelleenkatsomispotentiaalia. Elokuvalle oli suunnitteilla jatko-osa, joka olisi voinut syventää taustalla olevaa tarinaa, mutta se on toistaiseksi hyllytetty.

6 / 10

IMDB

There Will Be Blood (2007)

There Will Be Blood on draama vuosisadanvaihteen öljypohatasta. Öljynporauksen lisäksi elokuva käsittelee sellaisia teemoja kuin perhe, uskonto ja ahneus. Pääosan esittäjä Daniel Day-Lewis palkittiin suorituksestaan parhaan miespääosan Oscarilla ja lisäksi elokuva sai Oscarin parhaasta kuvauksesta. 

There Will Be Blood on epookkielokuva ja sen ajankuvaus on toteutettu erittäin hienosti. Daniel Day-Lewis tekee loistavan suorituksen ihmisiä vihaavana ja ahneena öljynkaivajana, joka osaa tarvittaessa olla laskelmoidun miellyttävä. Sivuosien esittäjistä nousee esiin nuorta saarnamiestä esittävä Paul Dano. 

Elokuvassa ei ole varsinaista monimutkaista juonta vaan se seuraa päähenkilön elämää ja sen käänteitä. Tarina on mielenkiintoinen ja pitää hyvin otteessaan. Elokuvassa on useita kohtauksia, joissa hahmot eivät puhu. Nämä perinteisesti vaikeat kohtaukset ovat onnistuneet esimerkillisesti hienon kuvauksen, leikkauksen ja ilmeikkäiden näyttelijäsuoritusten ansiota. Rohkeasti valittu taustamusiikki toimii erityisen hyvin intensiivistä tunnelmaa haettaessa. 

There Will Be Blood on erinomainen elokuva ja katsomisen arvoinen kaikille laadukkaan draaman ystäville.

9 / 10


IMDB

Toy Story 3 (2010)

Pixarin käsialaa oleva Toy Story 3 on koko perheen animaatio, jossa edellisistä elokuvista tutut lelut joutuvat vahingossa lastentarhaan. Sieltä alkaa heidän hurja seikkailunsa kotiin ja matkalla on tarjolla niin vauhtia ja vaaroja kuin hauskoja ja totisiakin tilanteita. Toy Story 3 voitti kaksi Oscar-palkintoa: vuoden paras animaatio ja paras laulu, ja oli lisäksi ehdolla kolmen muun palkinnon saajaksi.

Toy Story 3 on käsikirjoitettu moneen tasoon kuten useat edellisetkin Disneyn ja Pixarin animaatiot. Se tarjoaa paljon sekä aikuisille että lapsille, molemmille samaan aikaan mutta eri tavalla. Sen tarina on vauhdikas ja käsittää nerokkaita juonikuvioita, jotka ovat mahdollisia koska lelut ovat hahmoina paljon ihmistä joustavampia. Toy Story 3 sisältää runsaasti huumoria, sekä suullista että slapstick-tyyppistä ja jopa hiukan parodiaa. Sen toiminnallisissa kohtauksissa on kekseliäitä koreografioita eikä katsoja todellakaan ehdi kyllästymään. Tarjolla on myös romantiikkaa ja pelottavia hetkiä, jopa vähän kauhua. Vakavampiakin aiheita kuten hylkäämisen pelkoa ja rakastetuksi tulemisen tarvetta käsitellään. Tiettyjen pelottavien kohtausten takia perheen pienimpien ei pidä katsoa tätä ainakaan ensimmäistä kertaa yksin.

Toy Story 3:n ääninäyttely on mahtavaa ja hahmot ovat todella ilmeikkäitä ja elävän oloisia. On maagista, miten lasten lelut voivat saada aikuisista irti koko tunneskaalaan riemusta suruun ja pelosta nostalgiaan. Huipputason animaatio taipuu sekä hienovaraisiin ilmeisiin että täysin ylilyötyyn fysiikkaan ja käsikirjoittajien villeimmätkin ideat on ollut mahdollista toteuttaa. Äänimaailma ja valaistus täydentävät kerrontaa ja auttamat luomaan kohtauksiin sopivaa tunnelmaa. Ei kestä kauaakaan ennen kuin katsoja unohtaa, että kyseessä on animoitu tarina.

Toy Story 3 on kerrassaan loistava elokuva. Se tarjoilee kaikille jotakin ja saa jopa aikuiset liikuttumaan. Vaikka et tykkäisi animaatioista, katso Toy Story 3. Siitä ei voi olla pitämättä.

10 / 10

IMDB

Härmä (2012)

JP Siilin ohjaama ja käsikirjoittama Härmä kertoo 1800-luvun puukkojunkkareista. Se sijoittuu Etelä-Pohjanmaalle ja siinä huonossa seurassa liikkuva ”Häjy” Esko ja hänen kunnollinen veljensä Matti taistelevat niin samoista maista kuin naisestakin. Pääosissa ovat Lauri Tilkanen, Mikko Leppilampi ja Pamela Tola. Sivuosissa on joukko tunnettuja suomalaisnäyttelijöitä mukaan lukien Esko Salminen, Lena Meriläinen, Taneli Mäkelä ja Aku Hirviniemi.

Härmä on länkkärimäinen kertomus pelosta ja rakkaudesta. Sen tarina on paikoitellen hyvin uskottava ja toisinaan raivostuttavan epäuskottava. Elokuva on liian pitkä ja useista kohtauksista puuttuu niiden kaipaama intensiivisyys. Osa henkilöhahmoista saa mukavasti syvyyttä, mutta joidenkin kohdalla on pakko ihmetellä, että miksi koko henkilö edes on mukana elokuvassa.

Mikko Leppilammi tekee loistavan suorituksen pahana poikana ja mieleeni jäi myös Lena Meriläinen äitinä, joka samaan aikaan rakastaa ja inhoaa omaa lastaan. Elokuvan puvustus ja lavastus ovat hienosti toteutettuja ja elokuva kuvaa onnistuneesti aikakauttaan ja ympäristöään. Muuten en oikeastaan löydä Härmästä mitään erityisen kiitettävää. Kotimaisille elokuville tyypilliseen tapaan dialogi on välillä niin epäselvää, että edes erillinen kaiutin puhekanavalle ei auta vaan tekstit pitää laittaa päälle saadakseen tolkkua keskustelusta.

Härmän aiheesta olisi voinut saada koskettavan saagan aikaiseksi ja elokuvasta haluaisi tykätä. Valitettavasti onnistunut ajankuvaus 1800-luvun Pohjanmaasta ei kuitenkaan riitä kantamaan koko raskasta taakkaa harteillaan ja katsojalle jää hiukan välinpitämätön olo elokuvan näkemisen jälkeen.

6 / 10

IMDB

War of the Dead - Stone's War (2011)

Marko Mäkilaakson ohjaama War of the Dead - Stone's War on pienellä budjetilla tuotettu toiminnallinen zombielokuva, joka on kuvattu Liettuassa. Siinä toisen maailmansodan tiimellyksessä suomalainen ja amerikkalainen joukko-osasto löytävät neuvostoliittolaisesta metsästä natsien sinne hylkäämän hirveän salaisuuden.

Alkuasetelmaan suhteutettuna turhan yksinkertainen tarina on täynnä aukkoja ja siihen kuuluvat mysteerielementit olisivat voineet tuoda paljon kaivattua lisäpotkua paremmin käytettynä. Alun joukkokohtauksissa ohjaus tökkii pahasti, mutta loppua kohti homma saadaan edes vähän paremmin hallintaan. Onttojen hahmojen dialogi on välillä surkuhupaisaa ja tiettyjen näyttelijöiden tönkköenglanti häiritsee vaikka se tavallaan sopiikin juoneen. Samuel Vauramo yllättää hyvällä tulkinnallaan ja jättää jälkeensä niin Mikko Leppilammen kuin Andrew Tiernaninkin tylsähköt suoritukset.

War of the Dead - Stone's War ei pärjää isolla rahalla tehdyille lajitovereilleen, mutta sen tunnelma ja kuvaus ovat lievän positiivisia yllätyksiä suhteessa muuhun elokuvaan, jota en voi suositella katsottavaksi selvänä.

3 / 10

IMDB

The Descendants (2011)

The Descendants kertoo George Clooneyn esittämästä havaijilaisesta maanomistajasta, joka joutuu luomaan yhteyden tyttäriinsä uudestaan vaimonsa loukkaannuttua pahasti veneilyonnettomuudessa. Samaan aikaan hänellä on tekeillä suuri maakauppa, joka koskettaa useiden muidenkin ihmisten elämää. The Descendants oli ehdolla viiden Oscarin saajaksi, mukaan lukien paras elokuva ja paras miespääosa, ja lopulta se palkittiin parhaasta sovitetusta käsikirjoituksesta.

Eläväntuntuisiin henkilöhahmoihin on helppoa samaistua ja Clooney tekee hienon suorituksen tulkitessaan elämäänsä uudelleen rakentavan miehen tunteita. Myös vanhempaa tytärtä esittävä Shailene Woodley esittää osansa erityisen ansiokkaasti. Elokuvan musiikki koostuu pitkälti havaijilaisista kappaleista, jotka sopivat vaihtelevalla menetyksellä kohtauksiin. Leikkaus ja kuvakerronta ovat molemmat keskivertoa parempia ja elokuva tuo esille Havaijista muitakin puolia kuin pelkät hiekkarannat.

The Descendants kuvaa osuvasti inhimillisiä tunteita ja sisäisiä ristiriitoja keventäen tunnelmaa välillä hienovaraisella farssilla. Tämä on hyvä elokuva aikuisempaan makuun, mutta ei missään nimessä kevyttä viihdettä.

8 / 10

IMDB

Spartacus - gladiaattori / Spartacus : Vengeance (2010) -sarja, 1. tuotantokausi (Spartacus : Blood and Sand, Season 2)

Väkivallalla ja seksillä mässäilevä Spartacus-sarja (Suomessa "Spartacus - gladiaattori") on kokenut liudan muutoksia toisella varsinaisella kaudellaan. Spartacusta esittävä Andy Whitfield menehtyi valitettavan nuorena ja jouduttiin korvaamaan Liam McIntyrellä. Lisäksi Naevian näyttelijä on vaihdettu. Uusiin päähenkilöiden esittäjiin tottuminen vie hetken aikaa ja vaikka he ovatkin ihan kohtuullisia, eivät he tunnu yhtä ilmeikkäiltä ja luontevilta kuin edeltäjänsä.

Valitettavasti myös vapaaseen maailmaan sijoitettu juoni hakee sijaansa eikä sarjan vetovoima ole enää entisensä. Edes Deadwood-tyyppinen koreileva sananparsi ei tällä kertaa auta. Siinä missä aikaisempaan ajankohtaan sijoittuva Spartacus : Gods of the Arena oli askel ylöspäin kaudesta yksi, on tämä askel alaspäin. Osa johtuu siitä, että uusia hahmoja on paljon ja niiden välisten suhteiden rakentaminen vie aikaa. Lisäksi lukuisat ”kertakäyttöhahmot” jäävät hyvin pinnallisiksi. Ketään tuskin yllättänee se, että moni päähenkilöistäkin kohtaa tällä kaudella loppunsa eli sama ongelma voi jatkua seuraavalla kaudella.

Lavastusbudjetti vaikuttaa sekin toisella kaudella valitettavan pieneltä eikä sitä ole voitu enää korvata hienoilla hidastuksilla. Kun tähän kaikkeen lyödään päälle hiukan toisella kädellä tehty ohjaus, jää katsojalle valitettavan petetty olo Spartacus : Vengeancen näkemisen jälkeen.

6 / 10

Spartacus - gladiaattori -sarjan 3. tuotantokauden arvostelu

IMDB

Bernie (2011)

Jack Blackin tähdittämä Bernie on tositapahtumiin perustuva musta komedia ja rikosdraama pienen texasilaisen kaupungin hautausurakoitsijasta Bernie Tiedestä, joka päätyy tappamaan varakkaan lesken, jonka asioiden hoitaja hän on. Veriteon jälkeen Bernie jatkaa elämäänsä kuten ennenkin ja uskottelee kaikille, että Shirley MacLainen esittämä Marjorie Nugent on vielä hengissä.

Bernie on tyyliltään dokumenttimainen ja sen kerronta perustuu pitkälti haastatteluihin, joita antavat niin oikeat Bernien tunteneet ihmiset kuin näyttelijätkin. Päähenkilöt ovat hiukan ylilyödyn oloisia, epäilemättä tarkoituksellisesti, mutta niiden esittäjät ovat hyvin valittuja. Varsinkin Black tekee ilmiömäisen suorituksen lämpimänä ja feminiinisenä joka paikan touhottajana.

Bernie ei ole elokuva, jolle nauraisi ääneen, mutta sen maanläheinen tyyli yhdistettynä aavistuksen kuutamolla oleviin henkilöihin saa silti hymyn huulille, usein juuri niissä kohdissa, jossa sen ei kuuluisi tulla. Tässä mielessä Bernie on tragikomedia ja ihan onnistunut sellainen. Elokuvan suurin heikkous on turhan hitaasti etenevä tarina. Näin erikoisesta aiheesta olisi voinut saada enemmän irti, mutta kyllä tämä silti näinkin toimii mustan huumorin ystäville.

7 / 10

IMDB

Nälkäpeli / The Hunger Games (2012)

The Hunger Games (Suomessa ”Nälkäpeli”) sijoittuu tulevaisuuden dystopiaan, jonka vuosittaisessa tositv-tapahtumassa teinit taistelevat suljetulla alueella kunnes vain yksi on jäljellä hengissä. Mukaan joutuvat ”tribuutit” arvotaan eri alueilta ja elokuvan päähenkilö on nuori nainen, joka lähtee vapaaehtoisena pikkusiskonsa sijasta koittamaan onneaan tähän brutaaliin peliin.

The Hunger Games perustuu Suzanne Collinsin samannimiseen romaaniin ja vaikka kirjailija onkin kertonut koskettavan tarinan kirjansa taustoista, en voi olla pitämättä tätä halpana kopiona Battle Royal-elokuvasta. The Hunger Gamesin pääosaa esittävä Jennifer Lawrence tekee hienon roolisuorituksen sosiaalisesti avuttomana Katniss Everdeeninä, mutta valitettavasti monet muut näyttelijät ovat luokkaa huonompia. Elokuvan henkilöhahmot ovat joko elottoman oloisia tai täysin ylilyötyjä sirkuspellejä ja niihin samaistuminen on hankalaa ellei mahdotonta. Tarina on yllätyksetön ja tylsä ja koko elokuva on tunnin liian pitkä. Ponneton juoni kulkee omaa hiljaista rataansa katsojan odottaessa kaikkien arvaamaa lopputulosta samalla kun Twilight-sarjaa muistuttava romanttinen sivujuonne onnistutaan jättämään ilman ratkaisua. Musiikit ja lavastus ovat mitäänsanomattomia ja elokuvan masentava tunnelma ei luo haluttua sisäistä ahdistusta katsojassa vaan lähinnä nukuttaa.

The Hunger Games ei tarjoa mitään, jota esikuvansa ei olisi jo tehnyt paremmin. Tavoiteltua eeppisyyttä ei saavuteta ja katsottavaksi jää pitkäveteinen selviytymistarina, jossa tapetaan nuoria Hollywoodille sopivalla epäsovinnaisuudella ilman, että se oikeastaan herättää sellaista inhoa, jota lasten tappamisen pitäisi. Toivoa sopii, että jo tekeillä oleva jatko-osa on parempi. Kirjaa lukemattomana voisin kuvitella, että tämä räpellys ei tee sille kunniaa sillä elokuvan maailma sinällään on ihan mielenkiintoisen oloinen.

5 / 10

IMDB

Borgiat, maan ja taivaan valtiaat / The Borgias (2011) -sarja, 2. tuotantokausi / Season 2

The Borgias -sarjan (Suomessa "Borgiat, maan ja taivaan valtiaat") 2. tuotantokausi jatkaa Vatikaanissa tapahtuvaa juonittelua siitä, mihin se edellisellä kaudella jäi eikä kukaan välty sen seurauksilta. Kaikki talonpojista kuninkaisiin elävät ja hengittävät paavin ja hänen lapsiensa armosta. Tällä tuotantokaudella perhe käy sotaa paitsi ulkoisia myös sisäisiä uhkia vastaan ja taistelee niin maallisesta kuin hengellisestä vallasta. On hienoa katsoa, kuinka perheen kuopus ja ainoa tytär kasvaa läheistensä kaltaiseksi juonittelijaksi, mutta onnistuu siinä samalla silti säilyttämään sulokkuutensa. Kuten The Tudors myös The Borgias nojaa vahvasti historiaan sekä oikeisiin henkilöihin ja tapahtumiin. Tarina on toki lopulta puhtaasti fiktiota, mutta puolivalheet ovat usein niitä kaikista uskottavimpia.

Jeremy Irons ei ole monelle ensimmäinen valinta esittämään paavia, mutta on pakko todeta, että pahana paavina hän on loistava. Hänen rinnallaan pääosia esittävät henkilöt ovat ilahduttavan hyviä kaikki ja myös uudet toisella kaudella esitellyt näyttelijät pitävät riman korkealla. Elävästi kirjoitettuihin henkilöhahmoihin samaistuminen on vaivatonta ja tarina etenee sopivan ripeästi. Sarjan tyylikäs puvustus ja lavastus ovat edelleen tallella ja valaistuksen käyttö tunnelman luomisessa on esimerkillistä. Vaikuttavat kohtaukset ja tietty mahtipontisuuden tuntu on onnistuttu luomaan vaikka budjetti ei varmasti olekaan samalla tasolla kuin esimerkiksi Rooma-sarjassa.

The Borgias –sarjan 2. tuotantokausi on parempi kuin ensimmäinen ja tarjoilee upeasti kirjoitettua ja toteutettua historiallista rikosdraamaa. Tämä kausi on myös hiukan väkivaltaisempi eivätkä voimakkaat kohtaukset välttämättä sovellu herkille katsojille. Muille tätä voi kyllä suositella lämpimästi.

9 / 10  

IMDB