Poliisit / End of Watch (2012)

  

End of Watch (Suomessa “Poliisit”) kertoo kahdesta nuoresta poliisista, jotka partioivat Los Angelesin huonommilla alueilla. Jossain vaiheessa he astuvat väärille varpaille leikkiessään etsiviä ja joutuvat meksikolaisen kartellin tappolistalle. Elokuvan pääosissa ovat Jake Gyllenhaal ja Michael Peña, ja sen on ohjannut ja käsikirjoittanut David Ayer (The Fast and the Furious, Training Day, Street Kings…).

Dokumenttimainen kerronta ”itse kuvatulla” -tyylillä erottaa End of Watchin muista poliisielokuvista, mutta tekee siitä toisinaan hiukan ärsyttävää katsottavaa, varsinkaan kun illuusiota ei voida aina ylläpitää. Elokuva käynnistyy hitaasti ja alkupuoli tarjoileekin lähinnä keskenkasvuista työpaikkahuumoria, holtitonta käytöstä ja omituisia sivuhahmoja, joita tavataan työn parissa. Päähenkilöt ovat hienosti kirjoitettuja ja hahmot syvenevät tarinan edetessä. Näyttelijäsuoritukset ovat hyviä ja sekä Gyllenhaal että Peña sopivat lapsellisen oloisten poliisien rooleihin oikein mainiosti. Lisäksi miesten välille saadaan todellisen ystävyyden tuntu aikaiseksi. Taustamusiikit ovat mukavan energisiä.

Paikoin intensiivistäkin toimintaa tarjoileva End of Watch pysähtyy välissä ihmettelemään perhe-elämää ja jatkaa sitten päämäärätöntä matkaansa jengien parissa. Voimakkaita kohtauksia sisältävän elokuvan koskettava loppu ei riitä paikkaamaan sen alkupuolen tyhjäkäyntiä ja puuttuvaa juonta. Vioistaan huolimatta End of Watch pitää otteessaan realistisella tyylillään ja puolustaa paikkaansa maailman tuhansien poliisielokuvien joukossa.

7 / 10

IMDB

Deadfall (2012)

Lumiseen Yhdysvaltojen pohjoisosaan sijoittuva Deadfall kertoo kahdesta sisaruksesta, jotka ovat epäonnisella pakomatkalla kasinoryöstön jälkeen. Molemmat lähtevät lumimyrskyssä omia reittejään kohti Kanadan rajaa vain päätyäkseen viettämään todella omalaatuista kiitospäivän ateriaa tuntemattomien luokse. Elokuvan pääosissa ovat Eric Bana, Olivia Wilde ja Charlie Hunnam.

Deadfall seuraa useita eri tarinoita samaan aikaan. Mukana ovat siskosten lisäksi juuri vankilasta vapautunut entinen nyrkkeilijä, hänen vanhempansa ja nuori naissheriffi. Yhteistä kaikille hahmoille ovat vääristyneet perhesuhteet ja hyvästä yrityksestä huolimatta lattea olemus. Näyttelijäsuorituksissa on yritystä, mutta se kaatuu materiaalin puutteeseen. Toimintaa on saatu mukaan kiitettävästi ja se on ihan kivalla tasolla, varsinkin moottorikelkoilla suoritettu takaa-ajakohtaus toimi. Kuvaus on hienoa eikä musiikeistakaan voi valittaa.

Väkivaltainen ja henkisesti epätasapainoisia henkilöitä kuvaava Deadfall kaatuu ennalta-arvattavuuteen ja juoneen, jossa ei oikeastaan ole minkäänlaista imua. Tapahtumapaikoista elokuvalle täytyy antaa kiitosta, mutta ne eivät yksinään jaksa pelastaa ponnetonta kokonaisuutta.

6 / 10

IMDB

007 Skyfall / Skyfall (2012)

  

Skyfall (Suomessa ”007 Skyfall”) on kolmas Daniel Craigin tähdittämä Bond-seikkailu. Siinä 007:n uskollisuus joutuu koetukselle kun M:n (Judi Dench) vanhat ratkaisut palaavat kummittelemaan. MI6:n päämaja joutuu hyökkäyksen kohteeksi ja Bondin on eliminoitava uhka henkilökohtaisista ongelmistaan huolimatta. Bondin vastustajaa esittää Javier Bardem ja bond-tyttöinä nähdään Naomie Harris ja Bérénice Marlohe.

Skyfallin muutamaan osaan jakautuva tarina on sopivan monimutkainen ja pitää hienosti otteessaan. Toimintaa on paljon, mutta sitä on tasapainotettu onnistuneesti draamalla ja mustahkolla huumorilla. Leluilla ei ole suurta virkaa elokuvassa, mutta tietokoneilla kikkaillaan paljon ja valitettavasti täydellisen epäuskottavalla tavalla. Hahmot saavat mukavasti syvyyttä Bondin näyttäessä uuden, itsekkään ja hiukan holtittoman puolen. Bondin vastustaja on hänkin sopivan persoonallinen ja suoraan sanottuna oudolla tavalla ahdistava hahmo. Bond-tytöt jäävät molemmat Skyfallissa pieneen osaan, mutta uusi Q saadaan sentään mukaan kuvioihin. Näyttelijäsuoritukset ovat kohdallaan vaikka selkeästi vanhentunut Craig onkin ehkä menettänyt osan karismastaan. Sarjalle ominainen alkuanimaatio on yllättävän mielenkiintoinen, mutta perinteestä poiketen Skyfall ei lopu veden äärellä.

Craigin edellisen tylsän ja sekavan Bond-elokuvan jälkeen Skyfall yllättää iloisesti. Elokuvasarjan uudelleenkäynnistys jatkuu hyvällä menolla ja kokonaisuudesta jää todella positiivinen kuva. Lisää tällaisia Bond-seikkailuja.

9 / 10

IMDB

The Avengers (2012)

The Avengers on supersankarielokuva, jossa S.H.I.E.L.D.:iin kuuluva Nick Fury (Samuel L. Jackson) kasaa yhteen joukon erikoislaatuisia yksilöitä taistelemaan puolijumala Lokia (Tom Hiddleston) ja hänen avaruusolennoista koostuvaa armeijaansa vastaan. Supersankareista mukana ovat Iron Man (Robert Downey Jr.), Captain America (Chris Evans), Hulk (Mark Ruffalo) ja Thor (Chris Hemsworth). Agenteista nähdään Natasha Romanoff eli Black Widow (Scarlett Johansson) sekä Clint Barton eli Hawkeye (Jeremy Renner). Edellä mainittujen lisäksi ruudussa vilahtavat myös Clark Gregg, Cobie Smulders, Stellan Skarsgård ja Gwyneth Paltrow. Elokuvan on ohjannut mm. Firefly-sarjasta tuttu Joss Whedon.

The Avengers esittelee suuren joukon hahmoja ja valitettavasti samasta syystä ne kaikki jäävät melko pintapuoleisiksi. Käytännössä vain hahmojen machoilu-puoli tuodaan esille, mutta millekään muulle ei ole aikaa. Hahmojen välinen dynamiikka on onneksi yllättävän hyvää. Elokuva on täynnä viittauksia lähivuosien muihin supersankarielokuviin, joissa kyseiset hahmot ovat seikkailleet ja joissa osa on esiteltykin kunnolla, mutta jos niitä ei ole nähnyt, voi katsoja olla aika ulalla. Näyttelijäsuoritukset ovat onneksi pääsääntöisesti hyviä ja myös pahiksiin on lainattu peleistä piirteitä, joita ei ole vielä kulutettu filmipuolella loppuun.

Visuaalisesti The Avengers on erittäin hieno ja efekteihin on todellakin panostettu. Myös äänipuoli on taattua tavaraa. Valitettavasti samaa ei voi sanoa juonesta, joka loistaa poissaolollaan. Tilannetta ei helpota se, että elokuva alkaa heikosti ja on aivan liian pitkä. Jännitystä on saatu rakennettua lopulta sopivasti ja muutaman kerran The Avengers saa jopa nauramaan.

Eeppinen taistelu pahuutta vastaan käydään vaihtelevilla väkivallan välikappaleilla ja supersankarielokuvaksi The Avengers on ihan raikas kokemus. Mitään syvällistä elokuvasta ei kannata etsiä, mutta popcorn-viihteenä se on siitä paremmin tuotetusta päästä. Jos ei ole nähnyt elokuvassa seikkailevien sankareiden aikaisempia kohelluksia, voi pisteistä ottaa 1-2 pois.

8 / 10

IMDB

Timantit ovat ikuisia / Diamonds Are Forever (1971)

Sean Conneryn kuudes ja viimeinen kerta James Bondin roolissa nähdään elokuvassa Diamonds Are Forever (Suomessa ”Timantit ovat ikuisia”). 007 lähetetään tutkimaan timanttien salakuljetusta ja hän päätyy Las Vegasiin, jossa hän kohtaa jälleen arkkivihollisensa Ernst Stavro Blofeldin (Charles Gray). Bond-tyttönä nähdään Jill St. John. Diamonds Are Forever oli ehdolla parhaan äänityksen Oscarin saajaksi.

Melko perinteistä kaavaa noudattava Diamonds Are Forever etenee rauhallisesti ja tuo ruudulle yllättävän vähän toimintaa. Tarina on dekkarimainen, mutta ei kuitenkaan samalla hyvällä tavalla kuin Dr. No tai On Her Majestys Secret Service. Bond on hahmona melkeinpä tylsän asiallinen ja amerikkalaisen oloinen. Sivuhahmot ovat turhan latteita ja varsinkin Bond-tyttö pettää odotukset. One-linereita sutkautteleva murhanhimoinen homopariskunta jää mieleen vaikka tuntuukin kuuluvan toiseen elokuvaan. Naisten nimet ovat tällä kertaa leikkisämmästä päästä: Tiffany Case, Plenty O'Toole, Bambi ja Thumper. 70-luvulle siirtyminen näkyy tyylissä, vekkuleissa taustamusiikeissa ja vihjailussa siitä, että kuussa ei oikeasti käyty. Leluja Bondilla on muutama ja valitettavasti Blofeldin vastaavat ovat pahalla tavalla epäuskottavia. Tämä Bond-seikkailu päättyy vesille.

Diamonds Are Forever on 007-elokuva tylsemmästä päästä. Se ei ole sarjansa huonoin, mutta vuodet eivät ole olleet sille suotuisia ja se jääkin pintapuoleiseksi raapaisuksi 70-lukuun. Vain sarjan faneille.

6 / 10

IMDB

Laittomat / Lawless (2012)

Lawless (Suomessa ”Laittomat”) on epookkielokuva amerikkalaisista kieltolain aikaisista trokareista, joiden operaatioita uusi lainvalvoja tulee häiritsemään. Veljesten toiminta sijoittuu Franklin Countyyn, Virginiaan, jossa viinan salapoltto oli aikoinaan varsinaista kokokansan huvia. Paikallisen uskomuksen mukaan Bondurantin veljekset ovat kuolemattomia ja meno onkin sen mukaista. Elokuva perustuu tositapahtumiin ja sen isommissa rooleissa ovat Shia LaBeouf, Tom Hardy, Mia Wasikowska, Jessica Chastain, Jason Clarke ja Guy Pearce.

Lawless on hieno ja kaunis ajankuvaus kveekareineen kaikkineen ja taustalla soiva bluegrass-musiikki sopii kokonaisuuteen mainiosti. Elokuvan tarina on kohtuullisen monimutkainen, mutta käynnistyy turhan verkkaisesti. Päähenkilöt saavat mukavasti syvyyttä ja kehittyvät ajan kuluessa. Näyttelijäsuorituksista mieleen jäivät parhaimpina Pierce, joka on kuin luotu keikarimaisen, joskin hiukan korostetun pahiksen rooliin; kerrankin positiivisesti yllättänyt LaBeouf sekä Hardy, joka vakuuttaa rauhallisen jämäkällä olemuksellaan.

Tarinan sijoittuminen maaseudulle tuo kaivattua vaihtelua ja erottaa Lawlessin niin monista muista samasta aiheesta kertovista elokuvista. Tarina on sopiva sekoitus toimintaa, draamaa ja romantiikkaa ja se onnistuu ilahduttavasti kursimaan kaikki sivujuonteensa kasaan lopussa. Viihteenä Lawless toimii oikein hyvin, mutta klassikkoaineista tässä elokuvassa ei kuitenkaan ole. Väkivaltaa on paljon ja se on paikoin aika raakaa, joten herkemmille katsojille tätä ei voi suositella.

8 / 10

IMDB

ParaNorman (2012)

ParaNorman on stop motion-animaatioelokuva, jonka pääosassa on nuori Norman-poika, joka pystyy puhumaan kuolleille. Poika perii enoltaan tehtävän suojella kaupunkia pahan noidan kiroukselta, mutta saakin vastaansa kotikaupunkinsa zombiet ja aikuiset erään rituaalin mentyä pieleen. Ääninäyttelystä vastaavat Kodi Smit-McPhee, Tucker Albrizzi, Anna Kendrick, Casey Affleck ja Christopher Mintz-Plasse.

Moraalisia opetuksia viljelevä ParaNorman alkaa melko hitaasti, kerää hiukan vauhtia puolivälin jälkeen ja sortuu täydelliseen lääsyilyyn lopussa. Tarina on tavallaan ok, mutta valitettavasti siitä puuttuu vetovoima. Animaatio on persoonallisen näköistä ja kun siihen tottuu, se näyttää melko hauskalta. Musiikkivalinnat ovat ihan onnistuneita. Ihmiset ovat hahmoina yksiulotteisia ja ärsyttäviä eivätkä sympaattisen oloiset zombiet pysty täysin paikkaamaan tilannetta.

Paikoin hauska ja jopa jännittävä ParaNorman ei täysin tiedä kenelle se on suunnattu. Lapsille se on aivan liian pelottava ja aikuisille hiukan turhan naiivi. Kyseessä ei ole huono elokuva, mutta aiheesta olisi voinut saada jotain paljon vauhdikkaampaa tai koskettavampaakin aikaiseksi.

6 / 10

IMDB

Vertigo - Punainen kyynel / Vertigo (1958)

BFI:n hiljattain maailman parhaaksi elokuvaksi valitsema Vertigo (Suomessa ”Vertigo - Punainen kyynel”) on Alfred Hitchcockin ehkä hienoimpana pidetty teos. Arvostustaan vuosien myötä kasvattanut elokuva kertoo James Stewartin esittämästä eläkkeellä olevasta poliisista, joka kärsii korkeanpaikankammosta. Mies saa tehtäväkseen varjostaa ystävänsä oudosti käyttäytyy vaimoa (Kim Novak), mutta hän kehittää pian pahan pakkomielteen naisesta. Vertigo oli ehdolla kahden Oscarin saajaksi.

Erikoisia juonenkäänteitä tarjoileva Vertigo pitää katsojan jännitystä yllä mestarillisesti. Elokuva on romanttinen, traaginen ja paikoin jopa pelottava. Hitaasti etenevä mysteeri on oudon kiehtova ja pikku hiljaa kasvava ahdistus luo elokuvaan omaleimaisen tunnelman. Novak tekee loistavan kaksoisroolisuorituksen ja näyttää, kuinka samaan aikaan voi olla sekä viehättävä että vaarallinen. Stewart ei hänkään ole laisinkaan huono hieman höpsöstä olemuksestaan huolimatta. Kuvaus on kaunista ja musiikit Hitchcockille tyypilliset pahaenteistä tunnelmaa nostattavat. Psykedeelisiä vivahteita on niitäkin mukana, mutta onneksi ne pysyvät hillityllä tasolla.

Paikoin turhan verkkainen Vertigo korjaa virheensä elokuvan loppupuolella ja maalailee ruudulle yhden kaikkien aikojen omituisimmista ja jännittävimmistä romansseista. Vertigossa Hitchcock osoittaa ymmärtävänsä syvällisesti, miten ihmiset ajattelevat ja miten sitä hyödynnetään loistavan elokuvan tekemisessä.

10 / 10

IMDB

The Odd Life of Timothy Green (2012)

The Odd Life of Timothy Green on fantasiadraama, jossa hedelmätön pariskunta listaa unelmiensa lapsen kaikki ominaisuudet papereille, jotka he hautaavat laatikossa talonsa takapihalle. Pian nuo piirteet omaava poika ilmestyy heidän elämäänsä, mutta Timothy ei olekaan aivan tavallinen lapsi. Elokuvan pääosissa ovat Jennifer Garner, Joel Edgerton ja CJ Adams.

Todella omalaatuisesta esiteinistä kertova The Odd Life of Timothy Green on elokuva, jossa on ikuinen syksy. Sen tarina on toisinaan iloinen, mutta enimmäkseen se on surullinen ja alakuloinen lievällä myötähäpeällä täydennettynä. Elokuvan värimaailma heijastelee sekin syksyä, ja on oikeastaan tylsä ja paikoin turhan realistinen fantasiaelokuvaan. Koskettavat musiikit ja hieno kuvaus ovat sen sijaan positiivinen yllätys. Näyttelijäsuoritukset ja hahmot jäävät molemmat aavistuksen latteiksi.

The Odd Life of Timothy Green peräänkuuluttaa suvaitsevaisuutta ja tavoittelee maagista tunnelmaa, mutta onnistuu molemmissa vain paikoin. Melankolisen ilmapiirin omaava elokuva kulkee katsojan arvaamaan suuntaan, mutta ei tunnu itse tietävän minne on menossa.

6 / 10

IMDB

Köysi / Rope (1948)

Alfred Hitchcockin ohjaama Rope (Suomessa ”Köysi”) kertoo kahdesta yläluokkaisesta nuoresta miehestä, jotka päättävät tehdä täydellisen murhan. Uhriksi valikoituu luokkatoveri, jota miehet pitävät itseään alempiarvoisena. Tehdäkseen rikoksestaan taidetta, miehet kutsuvat uhrin perhettä ja ystäviä juhlimaan samaan asuntoon, johon he ovat kätkeneet ruumiin. Elokuvan pääosissa ovat John Dall, Farley Granger ja James Stewart. Rope perustuu samannimiseen näytelmään, joka puolestaan perustuu ilmeisesti löyhästi oikeisiin tapahtumiin.

Kuvauksen ja leikkauksen kannalta Rope on todella omalaatuinen elokuva. Se on kuvattu vain muutamalla erittäin pitkällä otoksella, joiden vaihtuminen on peitetty esimerkiksi siten, että henkilön selkä peittää hetkellisesti koko ruudun. Hankalalta kuulostava ratkaisu vaatii erittäin paljon näyttelijöiltä ja muulta tuotantoryhmältä, mutta mahdollistaa elokuvan intensiivisen tunnelman. Rope on muutenkin käytännössä yksi pitkä kohtaus, jonka aikana alun melko rauhallinen tunnelma muuttuu asteittain ahdistavammaksi.

Rope on täynnä loistavia roolisuorituksia ja persoonallisia hahmoja. Mielenkiintoiset ajatusleikit ja hieno dialogi tuovat oman lisänsä kokonaisuuteen. Yksinkertaiselta ja jopa hiukan tylsältä kuulostava aihe kerää vaisun alun jälkeen vauhtia ja pitää katsojan varmasti otteessaan. Ehdotonta katsottavaa kaikille hyvien elokuvien ystäville jo pelkästään erikoisen toteutustapansa ansiosta.

9 / 10

IMDB

Total Recall (2012)

Philip K. Dickin novelliin perustuva Total Recall on uudelleenfilmatisointi samannimisestä Arnold Schwarzeneggerin elokuvasta. Douglas Quaid –niminen tehdastyöläinen hakee elämäänsä jännitystä ja päättää antaa Rekall-yrityksen istuttaa hänelle keinotekoisia muistoja. Prosessi menee kuitenkin pieleen ja mies alkaa epäillä olevansa salainen agentti. Elokuvan pääosissa ovat Colin Farrell, Kate Beckinsale ja Jessica Biel. Myös Bryan Cranston ja Bill Nighy nähdään ruudussa. Ohjauksesta vastaa mm. Underworld-elokuvasarjasta tuttu Len Wiseman.

Alkuperäiselle tarinalle uskollisempi uusi versio eroaa edellisestä usealla tavalla, esimerkiksi Mars on jätetty kokonaan elokuvasta pois. Kolmerintainen nainen tosin on säilytetty. Toimintaa täyteen tungettu Total Recall saa katsojan usein miettimään sitä, mikä on totta ja mikä ei. Hieno ja mielenkiintoinen ympäristö tarjoaa paljon liikkumavaraa toiminnan suhteen ja vauhdikkuutta elokuvasta ei puutu, mutta juonipuolella ollaan heikommilla kantimilla. Yllätyksiä kyllä on, mutta hahmoihin ei saa minkäänlaista kosketusta ja jatkuva mättö käy pian puuduttavaksi.

Näyttelijäsuorituksista mieleen jäävät positiivisina Beckinsale ja Cranston, jotka molemmat sopivat pahisten rooliin oikein mainiosti. Beckinsale on roolissaan oikeastaan paljon uskottavampi kuin lääsynä vampyyrinä Wisemanin muissa ohjauksissa. Farrell ja Biel valitettavasti näyttävät ajovaloihin jääneiltä pupuilta, mutta toisaalta itselleen voi vakuutella, että se sopii rooleihin.

Alusta loppuun tiukkaa tykitystä tarjoileva Total Recall visuaalisesti hieno, mutta tavallaan turha uusintaversio. Kuten monet muutkin sovitukset, se ammentaa Philip K. Dickin ajatusleikeistä raamit, mutta unohtaa laittaa kuvan niiden sisään. Jos tykkää energisestä menosta eikä kaipaa mitään syvällisempää, Total Recall voi viihdyttää. Vaativampi katsoja voisi kutsua tätä ylipitkäksi teknologiademoksi.

6 / 10

IMDB