Spartacus – gladiaattori / Spartacus: War of the Damned (2010) -sarja, 3. tuotantokausi / Season 3

Spartacus: War of the Damned on Suomessa nimellä Spartacus – gladiaattori tunnetun sarjan kolmas ja viimeinen tuotantokausi. Spartacus (Liam McIntyre) jatkaa pakomatkaansa ja entisistä orjista koostuvan armeijansa kasvattamista. Vanha ystävä/vihollinen Crixus (Manu Bennett) haluaa vetää joukkiota toiseen suuntaan, mutta Gannicus (Dustin Clare) ja monet muut ovat sankarin puolella. Vanha vihollinen korvaantuu uudella kun Rooman rikkain mies Marcus Licinius Crassus (Simon Merrells) poikansa Tiberiuksen (Christian Antidormi) ja tunnetun sotasankarin Ceasarin (Todd Lasance) kanssa lähtevät lopettamaan kapinaa. Uusia naissivuosia esittämässä nähdään mm. Anna Hutchison, Jenna Lind ja Gwendoline Taylor.

Kolmannen tuotantokauden alussa Spartacus löytää uuden liittolaisen, mutta sisäiset valtataistelut ovat koitua tarpeettomiin julmuuksiin sortuvien kapinallisten kohtaloksi. Juonittelua on edelleen mukana, mutta kokonaisuutena tarina on suoraviivaisempi ja asioita hoidetaan enemmän väkivallan kautta. Päämäärä on toki edelleen sama, mutta tällä kertaa reitti sinne on selkeämpi kuin edellisellä kaudella ja hyvä niin. Taistelut ovat entistä massiivisempia ja väkivallalla ja seksillä mässäily jatkuu. Ennalta-arvattavuuksia on mukana roppakaupalla, mutta kun kaikki vedetään täysin överiksi, saadaan sillä aikaiseksi positiivisiakin vaikutuksia.

Spartacus: War of the Damned eroaa edellisistä kausista mahtipontisemmilla taustamusiikeillaan ja rohkeammilla homoeroottisilla kohtauksillaan. Efektit ovat edelleen puolivillaisia ja tuotantokauden loppupuoli sisältää turhaa joutokäyntiä ja tarpeettomia käänteitä. Nähdäänpä ruudussa myös muutama jopa edellisiin kausiin verrattuna häiriintynyt kohtaus. Kokonaisuutena Spartacus –sarjan viimeinen kausi on parempi kuin edellinen ja paikoin peräti koskettava. Tuttuja hahmoja lähtee edelleen tiuhaa tahtia lihoiksi eikä onnellisia kohtaloita vieläkään tunneta. Kuten arvata saattaa, loppu on verinen.

7 / 10

Spartacus - gladiaattori -sarjan 2. tuotantokauden arvostelu

IMDB

Stoker (2013)

Stoker alkaa kun nuoren Indian (Mia Wasikowska) isä kuolee. Hautajaisiin ilmaantuu hänen setänsä Charles (Matthew Goode), jonka tyttö ei edes tiennyt olevan olemassa. Setä jää asumaan Indian ja hänen epävakaan äitinsä (Nicole Kidman) kanssa ja pian India huomaa, että sulava ja mystinen mies on jotain muuta kuin antaa ymmärtää, mutta silti oudolla tavalla kiehtova. Ohjaajana toimi Chan-wook Park, joka on tunnettu Etelä-Koreassa tuotetuista elokuvistaan (Oldboy, Lady Vengeance, Sympathy for Mr. Vengeance).

Tarinaansa hartaudella rakentava Stoker aukeaa yhtä hitaasti kuin sulkeutunut India ja avaa mysteereitään pala palalta päästen kunnolla vauhtiin vasta loppupuolella. Elokuvassa on jännittynyt ja toisinaan painostava ilmapiiri, joka yhdessä seesteisesti etenevien tapahtumien kanssa luo erikoisen tunnelman. Stoker vaatii katsojalta kärsivällisyyttä, mutta palkitsee sen Hitchcockin Epäilyksen varjo –elokuvaa muistuttavalla trillerillä, jolla on paljon yhteistä esikuvansa kanssa aina miespäähenkilön nimeä myöten. Elokuvan hahmoihin on hiukan vaikea samaistua niiden outouden takia, mutta näyttelijäsuoritukset ovat kohdallaan. Kidmanin rooli jää lopulta melko pieneksi Wasikowskan ja Gooden varastaessa shown.

Visuaalisesti persoonallinen ja hieno Stoker kiinnittää huomiota pieniin yksityiskohtiin ja viljelee symboliikkaa. Se on kokonaisuutena onnistunut ja tumma tarina, joka hiipii aina kauhuun saakka. Osa kohtauksista on voimakkaita ja joku voi pitää niitä jopa häiriintyneinä. Elokuva ei muutenkaan sovi kaikille, mutta jos ohjaaja on tuttu tai synkät mysteerit kiinnostavat, on tämä suositeltavaa katsottavaa.

8 / 10

IMDB

The Place Beyond the Pines (2012)

The Place Beyond the Pines on kolmeen peräkkäiseen tarinaan jaettu rikosdraama, joka alkaa kertomalla stuntmoottoripyöräilijästä (Ryan Gosling), joka turvautuu pankkiryöstöihin elättääkseen lapsensa ja lapsen äidin (Eva Mendes). Eräällä keikalla miehen polku risteää nuoren poliisin (Bradley Cooper) kanssa, josta elokuvan seuraava episodi kertoo. Viimeinen, tarinat yhteenkokoava osa kertoo miesten pojista (Harris Yulin, Dane DeHaan) 15 vuotta myöhemmin. Ohjauksesta vastasi Derek Cianfrance ja ruudussa nähdään myös Ray Liotta, Mahershala Ali ja Bruce Greenwood.

Pitkästä kestostaan ja verkkaisesta kerronnastaan huolimatta The Place Beyond the Pines ei missään vaiheessa kyllästytä. Tarinaan on saatu mahtumaan niin draamaa, jännitystä kuin vauhdikkaitakin kohtauksia. Myös rikokset, huumeet ja väkivalta nostavat päätään, mutta kaikki tapahtuu sopivan maanläheisellä otteella. The Place Beyond the Pines saa hahmoihin hienosti syvyyttä ja ne ovat inhimillisiä ja moniulotteisia niin hyvyydessään kuin pahuudessaan.

Näyttelijäsuoritukset ovat kerrassaan loistavia. Gosling istuu hienosti rooliinsa ja saa kerrankin tuoda esiin myös tunteita ainaisen hiljaisuutensa ja tuijottelunsa keskellä. Myös Cooper, Yulin ja DeHaan tekevät upeat suoritukset. Visuaalisesti elokuva on oikein onnistunut ja myös rohkea ja omaperäinen ääniraita ansaitsee kiitokset. Se vaihtelee tunteikkaasta mystisen kautta aina eteeriseen ja raa’an voimakkaaseen sortumatta kuitenkaan missään vaiheessa liioitteluun.

The Place Beyond the Pines on hieno ja tasapainoinen kokonaisuus, joka käsittelee niin epätoivoa ja hukassa olevaa elämän suuntaa kuin myös siitä, kuinka läheisten keskellä voi olla yksinäinen, mutta silti kokea lyhyitä onnen hetkiä. Elämän kiertokulussa samat tapahtumat toistuvat aina tyylikkääseen lopetukseen saakka. The Place Beyond the Pines ei ole täydellinen elokuva ja se vaatii katsojalta paljon, mutta jos pitää totisista aikuiseen makuun sopivista elokuvista, se on oikein hyvä valinta.

9 / 10

IMDB

A Good Day to Die Hard (2013)

Die Hard -elokuvasarjan viides osa A Good Day to Die Hard alkaa kun John McClane (Bruce Willis) lähtee etsimään vuosia kadoksissa ollutta poikaansa Jackia (Jai Courtney) Venäjältä. Tapansa mukaisesti vaikeudet löytävät Johnin hyvin pian ja hän päätyy nykyään CIA­:lle työskentelevänsä jälkikasvunsa kanssa suojelemaan poliittista vankia (Sebastian Koch), jolla on tietoja laittomasta ydinmateriaalikaupasta.

A Good Day to Die Hard vie katsojan Moskovan kaduille, joissa kaahaillaan pitkään ja hartaasti ja kaupunkia ja autoja pistetään oikein urakalla palasiksi. Sieltä seikkailu jatkuu Ukrainaan kohti Tšernobyliä, jossa laitetaan sitten kaikkea muuta palasiksi. Sarjalle uskollisesti pahiksilla on törkeästi resursseja käytössään ja Johnilla ei oikein mitään. Tällä kertaa faneilla on päähenkilön kohtalo ja he saavat sen tyhjän kortin. Juoni on tylsä ja epäuskottava, dialogi on huonoa, vitsejä ei ole tarjolla ja draama on perin väsynyttä. Näyttelijäsuoritukset ovat nekin ilmeettömiä, mutta se ei haittaa koska hahmot ovat täysin yksiulotteisia.

On aina sääli nähdä kuinka ne kuuluisat huonot jatko-osat rapauttavat elokuvasarjan. A Good Day to Die Hard on juuri sellainen lisä Die Hard -sarjaan eikä se tuo ruudulle muuta kuin tutun likaisen miehen, joka tällä kertaa ampuu ja kaahaa liian pitkistä kohtauksista koostuvassa, paikoin sekavassa kyhäelmässä.

4 / 10

IMDB

Arvostelussa oli elokuvan extended -versio. En voi verrata sitä tavalliseen versioon koska en ole sitä katsonut enkä niin myöskään aio tehdä.

Broken City (2013)

Broken City kertoo Mark Wahlbergin esittämästä ex-poliisista, jonka New Yorkin pormestari (Russell Crowe) palkkaa vakoilemaan vaimoaan (Catherine Zeta-Jones). Vaalit odottavat nurkan takana, vastaehdokas (Barry Pepper) hengittää niskaan ja keskeneräinen kiinteistökauppa herättää yleistä keskustelua. Lisäksi kulisseissa häärii poliisikapteeni (Jeffrey Wright), joka tuntuu olevan kaikkien puolella ja kaikkia vastaan.

Likaisesta pelistä ja politiikasta kertova Broken City muuttuu puolenvälin jälkeen mielenkiintoiseksi vain voidakseen lopussa mennä jo hiukan liian pitkälle. Mysteerejä ja kliseitä yhdistelevä juoni tuo tietyltä osin mieleen Chinatown –elokuvan, mutta kaikista käänteistä huolimatta se jokin puuttuu eikä elokuvista pitäisi oikeastaan puhua samassa lauseessa. Wahlberg tekee miehelle ominaisen tympiintyneen ja epätoivoisen roolisuorituksen, mutta Russell ja Zeta-Jones tuovat pienen valopilkun kastiin. Toimintaa on otettu mukaan muutama kohtaus ja draamaa haetaan irtonaiseksi jäävällä suhdesotkulla.

Visuaalisesti onnistunut Broken City on niitä elokuvia, joissa mikään ei ole sitä miltä näyttää. Katsojalle tarjolla on lähinnä hidastempoinen dekkari, joka kärsii yhtä oudoista ongelmista kuin päähenkilönsäkin. Periaatteessa Broken City on ihan viihdyttävä pätkä jos pitää genrestä, mutta muut se voi jättää kylmäksi.

7 / 10

IMDB

Side Effects (2013)

Side Effects on psykologinen rikostrilleri, jossa nuoren naisen (Rooney Mara) maailma mullistuu hänen aloitettuaan uuden lääkityksen ahdistukseensa. Myös hänen psykiatrinsa (Jude Law) ja juuri vankilasta vapautunut, sisäpiirikaupoista tuomittu aviomiehensä (Channing Tatum) saavat osuutensa ongelmista. Taustalla nähdään lisäksi häärimässä naisen entinen lääkäri, jota esittää Catherine Zeta-Jones. Ohjauksesta vastasi Steven Soderbergh.

Loistavien näyttelijäsuoritusten värittämä Side Effects on mielenkiintoinen elokuva. Alussa se on onnistunut kuvaus ahdistuksesta, epätoivosta ja kontrollin menettämisestä. Ensivaikutelma kuitenkin pettää ja yllättävien, hetkittäin järkyttävien tapahtumien kautta elokuva muuttuu loppupuolella dekkarimaiseksi kertomukseksi, jossa likaisia keinoja ei vältetä ja pakkomielteet ja salaliitot nostavat päätään. Värimaailma tuo oman lisänsä ankeaan tunnelmaan ja rauhalliset musiikit onnistuvat olemaan samaan aikaan sekä hilpeitä että pahaenteisiä.

Side Effects herättää mielenkiintoisia kysymyksiä ja maalaa kovin synkän kuvan lääkkeiden sivuvaikutuksista, lääkeyhtiöistä ja ihmisistä ylipäätään. Tarina etenee verkkaisesti ja usein huomattavan vähällä dialogilla ja pitkillä tuijotteluilla, mutta pitää silti hienosti otteessaan. Side Effects on kokonaisuutena paljon enemmän kuin alku lupaa ja suositeltavaa katsottavaa kaikille, jotka pitävät Hitchcockista tai kaipaavat vaihtelua eivätkä kavahda alakuloista tunnelmaa.

8 / 10

IMDB