Räyhä-Ralf / Wreck-It Ralph (2012)

Wreck-It Ralph (Suomessa “Räyhä-Ralf”) on animaatioelokuva, jossa vanhan videopelin pahis haluaa olla vaihteeksi sankari ja lähtee toteuttamaan unelmaansa siirtymällä muihin saman pelihallin peleihin. Seurauksena on kuitenkin lähinnä sekasortoa ja uhka koko paikallisen peliuniversumin tuhoutumisesta. Ääninäyttelijöinä ovat mm. John C. Reilly, Sarah Silverman, Jack McBrayer ja Jane Lynch.

Wreck-It Ralph on hyvin mielikuvituksellinen ja vauhdikas animaatio, joka on täynnä viittauksia vanhoihin videopeleihin. Lapset niitä eivät todennäköisesti tajua, mutta vanhempien katselukokemukseen ne tuovat oman nostalgisen lisänsä. Elokuva on värikylläinen ja sijoittuu vaihteleviin ympäristöihin, joissa kaikissa toimivat omat sääntönsä. Vaikka juoni on melko yksinkertainen, mukaan on saatu muutama yllätyskin. Animaatio on huippuluokkaa ja hauskana lisänä eri aikakausien pelihahmot esimerkiksi liikkuvat eri tavalla.

Perheen pienimmille Wreck-It Ralph saattaa olla turhan pelottava, mutta kouluikäiset varmasti pitävät siitä. Se on hauska, paikoin koskettava ja käsittelee myös muutamia vakavampia aiheita. Pienet moitteet tälle omalaatuiselle elokuvalle täytyy antaa hitaan puoleisesta alusta ja törkeästä piilomainonnasta.

7 / 10

IMDB

Last Resort (2012) –sarja, 1. tuotantokausi / Season 1

Last Resort –sarja alkaa kun Yhdysvaltalainen Ohio-luokan ydinsukellusvene poimii kyytiinsä muutaman NAVY Seals –erikoisjoukkojen miehen ja saa käskyn ampua ydinohjuksen Pakistaniin. Aluksen kapteeni kuitenkin kieltäytyy koska käsky vaikuttaa oudolta ja päätyy oman armeijansa hyökkäyksen kohteeksi. Hän linnoittautuu pienelle saarelle ja joutuu tiukan paikan eteen yrittäessään todistaa maailmalle toimineensa oikein. Samaan aikaan Washingtonissa muutamat tahot haistavat salaliiton ja ryhtyvät tonkimaan välikohtauksen taustoja. Sarjan pääosissa ovat mm. Andre Braugher, Scott Speedman, Daisy Betts, Camille De Pazzis, Sahr Ngaujah, Autumn Reeser, Jessy Schram ja Robert Patrick. Sarja peruutettiin ensimmäisen kauden jälkeen.

Paljon hahmoja sisältävä Last Resort alkaa tuoreella idealla ja luo jännityksiä kansainvälisen ja paikallisen politiikan sekä ydinsodan avulla. Tarina etenee usealla eri rintamalla samaan aikaan ja pyrkii tarjoilemaan kaikille jotain. Se sisältää niin machoilua, juonittelua, jännitystä, toimintaa, mysteerejä kuin draamaakin. Henkilöt ovat ihan mielenkiintoisia ja hyvin näyteltyjä ja tuotantoarvot muutenkin kohdallaan. Kuvaus ja musiikit ovat huippuluokkaa, mutta silti samaan aikaan jotenkin laskelmoidun oloisia ja sieluttomia.

Last Resort olisi voinut olla hyvä sarja, mutta ensimmäisen kauden loppupuolella käy selväksi, että tätä ajatusleikkiä ei voi jatkaa loputtomiin. Vaikka kaikki on tehty oikein, on lopputulos muutamista käänteistään huolimatta melko ennalta-arvattava ja loppua kohti sarjan ja sen hahmojen särmä alkaa kulua pois. Kyseessä ei ole mitenkään huono teos, mutta uudesta konseptistaan huolimatta pidemmällä aikavälillä tämä olisi jäänyt junnaamaan paikoilleen tai joutunut satunnaisten uusien juonikuvioiden uhriksi kuten Prison Break –aikoinaan.

7 / 10

IMDB

Rouva varapresidentti / Veep (2012) -sarja, 1. tuotantokausi / Season 1

Veep (Suomessa "Rouva varapresidentti") on HBO:n tuottama komediasarja, joka kertoo Yhdysvaltojen varapresidentistä ja hänen lähimmistä avustajistaan. Sarjan pääosissa ovat Julia Louis-Dreyfus, Anna Chlumsky, Tony Hale, Matt Walsh ja Reid Scott.

Politiikalle irvaileva Veep on tunnelmaltaan hektinen ja vaatii katsojalta keskittymistä. Sen käsivaralta kuvattu, hiukan dokumenttimainen tunnelma muistuttaa The Office –sarjaa, mutta hahmot ja heidän tekemisensä ovat enemmänkin 30 Rock –tyylisiä. Henkilöt ovat kaksinaamaisia, kylmän laskelmoivia ja manipuloivia luusereita, jotka piikittelevät toisiaan ja joiden sarkastista dialogia ja fyysisiä maneereja on hauska seurata. Paikoin Veep tarjoilee myötähäpeää ja tuo ruudulle vitsejä, joille nauraminen on tarkoituksellisen kiusallista. Näyttelijät ovat mukavasti tehtäviensä tasalla ja Louis-Dreyfus on kerännyt suorituksellaan huomiota palkintogaaloissakin.

Veep ottaa kaiken ilon irti vallan kahvaan halajavien toisinaan oudosta logiikasta ja takinkäännöistä. Se ei oikeastaan ole kevyttä viihdettä, mutta jos politiikka kiinnostaa ja sen kliseet ovat tuttuja, on kyseessä paikoin hyvinkin hauska sarja.

8 / 10

Rouva varapresidentti / Veep -sarjan 2. tuotantokauden arvostelu

IMDB

Elämäni seinäruusuna / The Perks of Being a Wallflower (2012)

The Perks of Being a Wallflower (Suomessa “Elämäni seinäruusuna”) on samannimiseen kirjaan perustuva romanttinen draama, joka kertoo sulkeutuneesta lukiolaispojasta, joka ystävystyy kahden viimeisen vuoden opiskelijan kanssa. Elokuva sijoittuu 1990-luvun Pittsburghiin ja sen pääosissa ovat Logan Lerman, Emma Watson ja Ezra Miller.

The Perks of Being a Wallflower on tunnelmaltaan seesteinen ja 90-luvulle tyypillisesti paikoin jopa hieman ankea. Siitä huolimatta elokuva on oudon mielenkiintoinen ja omalla tavallaan lumoava. Persoonallisten hahmojen vastoinkäymisten seuraaminen tuo kasvutarinaan hienosti sisältöä ja elokuva kuvaa upealla tavalla aikakauden nuorten elämää. Loputon hengailu, erilaisuuden etsiminen ja hyväksyminen sekä rajojen kokeilu kuuluvat kaikki tarinaan ja loppuun on saatu yllättävä käännekin mukaan. The Perks of Being a Wallflower kertoo myös huumeista ja seksistä, mutta se ei moralisoi eikä ylistä niitä vaan näkee ne vain osana aikuistumista.

Loistavien roolisuoritusten tahdittama The Perks of Being a Wallflower pitää otteessaan eikä tylsiä hetkiä oikeastaan ole. Ysärimusat ja maanläheiset värit herättävät muistoja aikakauden eläneissä ja osuvat kuvaukset teinien ajatuksenjuoksusta saavat aikuiset nauramaan ja palaamaan omiin kokemuksiinsa. Kokonaisuutena kyseessä on onnistunut draama, jota on helppo suositella lajityypistä pitäville.

8 / 10

IMDB

Weeds (2005) –sarja, 8. tuotantokausi / Season 8

Weeds –sarjan kahdeksas ja samalla viimeinen tuotantokausi alkaa paljastuksella siitä, ketä ammuttiin edellisen kauden viime sekunneilla. Siitä jatketaan kohti perhekeskeistä kautta, jolla nähdään mm. rehellistä työtä ja alan vaihdoksia, perheenlisäystä, muutama avioliitto, perheen jakautuminen, vanhan suolan janottaminen ja paluu alkuun. Sarjan pääosissa jatkavat vanhat tutut Mary-Louise Parker, Hunter Parrish, Alexander Gould, Kevin Nealon ja Justin Kirk.

Weeds -sarjan viimeinen kausi pohjustaa loppua pitkään ja on tyyliltään rauhallisempi kuin edelliset. Se on myös muita kausia lämminhenkisempi ja sisältää poikkeuksellisen koskettavia hetkiä. Mukana on toki lisää absurdeja tapahtumaketjuja, kohtauksia ja henkilöitä sekä hivenen liikaa Nancyn ärsyttävää siskoa.

Mustalla huumorilla täytetty Weeds on ollut epäsovinnaisten sarjojen tiennäyttäjä, joka on tehty hymy huulessa ja ilman ylimääräistä väkivaltaa. Se on kuitenkin saavuttanut pisteen, jossa uusia järkytyksen aiheita ei enää oikein löydy koska kaikki on jo nähty ja tehty. Weeds -sarjan viimeinen kausi ei sisällä samaa korkealentoista menoa kuin edelliset, mutta tarjoaa kuitenkin tyydyttävän ja melko vähän kliseitä sisältävän lopun huumekauppiaaksi ryhtyneen kotiäidin seikkailuille. Vaikka sarja olikin jo aika lopettaa, jää katsojalle haikea olo kahdeksan kauden hauskuuden jälkeen. Tämä on yksi niistä sarjoista, joita jään muistelemaan lämmöllä kaikista sen vioista huolimatta. Weedsin alkuhetkiä voi fiilistellä Snoop Doggin kappaleella ”It's the MILF Weed”, joka tiivistää kaiken olennaisen sarjasta: 

http://www.youtube.com/watch?v=eUMv4Qwb5lU

8 / 10

IMDB

Hell on Wheels (2011) –sarja, 2. tuotantokausi / Season 2

Hell on Wheels -sarjan toinen tuotantokausi alkaa jonkin aikaa sen jälkeen kun Cullen Bohannan (Anson Mount) tappoi viattoman miehen ensimmäisen kauden lopussa ja pakeni paikalta. Nyt Bohannan on liittynyt junia ryöstelevään joukkioon, jota Ferguson (Common) yrittää estää viemästä palkkakuljetuksia. Rautatietyömaalla The Swede (Christopher Heyerdahl) on alennettu nöyryyttäviin hanttihommiin, pastori (Tom Noonan) keskittyy lähinnä juomiseen ja intiaanitkin häärivät vielä nurkissa. Lily Bell (Dominique McElligott) johtaa rakentamisoperaatiota Durantin (Colm Meaney) apurina ja irkkuveljekset (Ben Esler, Phil Burke) pyörittävät kaupungin liiketoimintaa.

Samoilla henkilöillä jatkava Hell on Wheels tarjoilee toisella kaudellaan parisuhdedraamaa, enemmän ammuskelua ja jopa suoranaista sotaa. Myös juonittelu lisääntyy ja onneksi joitakin ratkaisujakin saadaan. Visuaalisesti upean sarjan hahmot kehittyvät vaikka muutama heistä poistuukin surullisella tavalla. Hell on Wheels –sarjan toinen kausi ei ole yhtä hyvä kuin ensimmäinen koska tietty punainen lanka on hukassa, mutta kyllä tämä edelleen kelpo viihdettä on.

8 / 10

Hell on Wheels -sarjan 1. tuotantokauden arvostelu

IMDB

007 ja kultainen ase / The Man with the Golden Gun (1974)

The Man with the Golden Gun (Suomessa “007 ja kultainen ase”) on yhdeksäs James Bond-seikkailu, ja toinen, jossa Roger Moore on pääosassa. Tällä kertaa 007 saa vihiä, että maailman kallein palkkamurhaaja on hänen kannoillaan ja hän päättää itsekin lähteä jahtiin. Pahiksena nähdään Christopher Lee ja bond-tyttöinä Britt Ekland sekä Maud Adams. Mukana ovat lisäksi apureita esittävät Soon-Tek Oh ja Hervé Villechaize.

The Man with the Golden Gun on elokuvasarjan dekkarimaisempia tuotoksia eikä toimintaa ole suhteessa paljoakaan. Juoni on puolivillaisen oloinen tekele eikä Bondilla ole tällä kertaa torjuttavanaan suureellista ja pahaa salaliittoa vaikka ajassa pyritäänkin elämään sivuamalla energiakriisiä. Hahmoista Leen pahis on mielenkiintoinen ja todella hyvin esitetty ja myös hänen apurinsa kääpiö Nick Nack on onnistunut. Eklandin naispääosa sen sijaan on typerä turhake, jonka ansiot ovat täysin visuaalisella puolella. Muutama muista elokuvista tuttu sivuhahmo palaa ruutuun tässä elokuvassa ja 007 itse on hahmona Moorelle tyypilliseen tapaan nokkela ja röyhkeä, mutta tällä kertaa myös tyly ja stressaantunut altavastaajan asemasta. The Man with the Golden Gun ei koreile leluilla, mutta päättyy sarjalle tyypillisesti vesille.

The Man with the Golden Gun on ei ole huonoin Bond-elokuva, mutta sen ehkä turhankin humoristinen ote ja jännityksen puute eivät välttämättä vetoa kaikkiin faneihin. Tarjolla on idän eksotiikkaa ja yksi oikea yllätys, mutta epätasaiset hahmot ja tylsän puoleinen juoni jättävät katsojan hiukan kylmäksi.

6 / 10

IMDB

American Horror Story: Asylum (2011) –sarja, (American Horror Story, 2. tuotantokausi / Season 2)

American Horror Story -sarjan toinen tuotantokausi, nimeltään American Horror Story: Asylum, on itsenäinen jatko-osa vuonna 2011 alkaneelle kauhu/draama-sarjalle. Näyttelijät ovat osittain samat, mutta asetelma on täysin uusi ja tämän kauden voi katsoa vaikka ei olisikaan nähnyt ensimmäistä kautta.

Tällä kertaa tarina sijoittuu katolisten nunnien pyörittämään mielisairaalaan, jonne tuodaan alussa Bloody Face –niminen sarjamurhaaja, joka on toki mielestään syytön. Paikalle nuuskimaan ilmaantuu kunnianhimoinen naistoimittaja, jonka johtava nunna lukitsee telkien taakse kiristämällä tämän rakastajattarelta siihen luvan. Sairaalassa on töissä lisäksi tohtori, jonka käsitys tieteen etiikasta poikkeaa valtavirrasta ikävällä tavalla. Sarjan toisella kaudella esiintyvät mm. Jessica Lange, Evan Peters, Lily Rabe, Zachary Quinto, Sarah Paulson, Dylan McDermott, Joseph Fiennes ja James Cromwell. American Horror Story on saanut useita Golden Globe- ja Emmy –ehdokkuuksia, joista Lange henkilökohtaisesti on voittanut kaksi.

American Horror Story: Asylum on omalaatuinen sarja. Tavallaan se on halpaa viihdettä, mutta sen tunnelma on mahtava ja ennalta-arvaamattomuus koukuttaa. Se tarjoilee mysteerejä, juonittelua, draamaa, jännitystä ja myös hetkittäin kauhua. Ruudussa nähdään kaikkea hulluista nunnista polygamiaan ja alieneista pahoihin henkiin. Henkilöhahmot ovat hienoja, ne kehittyvät ajan kuluessa ja näyttelijäsuoritukset ovat kerrassaan loistavia. Lange on palkintonsa ansainnut, mutta myös muut näyttelijät ovat kehujen arvoisia.

American Horror Story: Asylumin kuvaus ja lavastus ovat upeita ja visuaalisesti sarja on synkkä, mutta kuitenkin selkeällä ja tyylikkäällä tavalla. Sarjan musiikit ja äänet tekevät vaikutuksen, mieleen jäi erityisesti ylipirteiden 60-luvun musiikkien luoma kontrasti traagisen ja hilpeän ilmapiirin välillä, sekä omituinen musikaalikohtaus, jossa sarja esittää oman näkemyksensä ”The Name Game” -kappaleesta. American Horror Story: Asylum sijoittuu kahteen aikakauteen: 60-luvulle ja nykypäivään, mutta valitettavasti uudempi niistä jää hiukan irtonaiseksi kuten sarjan kaksi viimeistä jaksoakin.

American Horror Story: Asylum ei pelkää laittaa jengiä lihoiksi ja tässä sarjassa ei onnellisia loppuja tunneta. Pimeitä salaisuuksia riittää ja kaiken kaikkiaan tämä kausi on edellistä väkivaltaisempi ja kääntyy välillä jopa brutaalin sadistiseksi. Lopputulos on persoonallinen ja tätä voikin suositella kaikille, jotka kaipaavat vaihtelua perinteisempien sarjojen keskelle.

9 / 10

American Horror Story -sarjan 1. tuotantokauden arvostelu

IMDB

Battlestar Galactica: Blood & Chrome (2012)

Battlestar Galactica: Blood & Chrome kertoo nuoren William Adaman seikkailuista ensimmäisessä Cylon-sodassa. Adama valmistuu pilotiksi 10 vuotta taisteluiden alkamisen jälkeen ja saa ensimmäiseksi tehtäväkseen tylsältä kuulostavan saattokeikan. Battlestar Galactica: Blood & Chrome esitettiin aluperin webisodeina ja koottiin myöhemmin TV-elokuvaksi. Pääosissa ovat Luke Pasqualino, Ben Cotton ja Lili Bordán.

Tyyliltään BSG: Blood & Chrome on huomattavasti lähempänä vuonna 2004 alkanutta uudelleenfilmatisointia kuin Caprica, jonka tuotanto keskeytettiin huonojen katsojalukujen takia ja johon tässäkin teoksessa viitataan. Musiikit, tumma visuaalinen ilme, tutut alukset ja naljaileva sotilashuumori muistuttavat Battlestar Galacticasta, mutta valitettavasti tunnelma, hahmot ja näyttelijäsuoritukset jäävät kauaksi esikuvastaan. Varsinkin naispääosan esittäjä ja rooli ovat pahasti pielessä. Tarina on ohuenpuoleinen ja tarjoaa vähän yllätyksiä.

Battlestar Galactica: Blood & Chrome olisi voinut olla hyvä. Se on seikkailutarina, jossa on jännitystä, hiukan tunnetta, taisteluja ja kauhuviboja. Kaikki yhteiskunnalliset pohdiskelut ja politiikka on kuitenkin jätetty pois, hahmot eivät kehity mitenkään ja lopputuloksena on väkisin väännetty paluu tunnettuun universumiin. Huonoilla tietokone-efekteillä varustettu teos huokuu b-luokan tuotantoarvoja eikä sitä voi suositella kuin sarjan kovimmille faneille.

4 / 10

IMDB